Edellisessä jutussa kirjoitin PAMista ja sen jäsenten mielipiteitä ohittavasta toiminnasta.
Siitä, miten jäsenistön / edustajiston käymällä keskustelulla ei tunnu olevan mitään merkitystä, vaan liitto jatkaa keskustelua kaupan aukioloaikojan avaammisesta pahimmillaan täysin villiksi.
On huono ratkaisu, että ensin tuomitaan koko hanke, mutta sitten neuvottelijat saavat uuden mandaatin jatkaa keskusteluja. Tuntuu tosi kierolta meiningiltä Missä on PAMin selkäranka oikeasti puolustaa asiaa.
- Kun muuten taannoin yksi PAM:n ammattiosasto piti kokustaan, ja jäsenet ehdottivat kannanottoa ja keskustelua kauppojen aukiolosta, ei sitä tehty, vaan pääkysymys olivat retket mm. Talliinnaan ja muualle.
Että semmosta edunajamispolitiikkaa!!
Tuntuu, että monet noista P:lla alkavista organisatioista antavat nykyään paljonkin aihetta itsestään.
PEN on kunnostautunut julkisesti sananvapauden vastustajaksi - ei vain pelkäksi rajoittajaksi.
Omiin vuosijuhliinsa se ei edes päästänyt eiintymään suomalaista, etelä-Amerikasta lähtöisin olevaa runoilijaa, joka on ilmaissut tukensa Venezuelan kansalle ja kansainväliselle Hands off Venezuela-liikkeelle.
Kysymys on siis kansanliikkeistä ja solidaarisuudesta venezuelalaisille, joita USA yrittää kaikin keinoin kiristää ja panna ahdinkoon. Siis mielipiteen vapauden ja ajatusten ilmaiseminen Suomessa onkin yhtäkkiä kielteinen asia runoilijalle, kun hän kohdistaa tukensa sorretun kansan puolustamiseen.
Useat kansalaisjärjestöt ovat jo julkisesti tuominneet PENin ja sen pujeenjohtajan Jukka Mallisen toimet. Mutta ei se tunnut miestä hätkäyttävän.
- Ei PENin perusasiakirjaa tarvitse niin kirjaimellisesti noudattaa', tuntuu olevan hänen teesinsä ja brandinsa.
- Sitä saa toteuttaa valikoidusti, kunhan sillä on oikein valikoidut suunnat.
No, kansainvälisesti alkaa pian jotaiun kuulua PENin suhteen. Syntyykö mahdollisesti täällä uusi Suomen PEN.
Vai tuleeko Mallinen muutoin kaadetuksi pallilltaan.
Monenkon peniläisen silmät aukeavat?
Ajoissa?
Koska?
PS on päässyt ei vain vaalituloksestaan esille.
Sen monet uudet valtuutetut ovat antaneet aiheen puhua asiaa. Puolueen siipien suojissa ovat saaneet jalansijaa monet rasistiset ilmiöt ja ihmiset mielipiteineen ja blogisivuineen. Soini ei niihin puutu.
Mutta ne eivät ole mitään harmitonta pikkupuuhastelua, vaan todella rankimman luokan rasistisia ja fasistisia ilmiöitä. Pahimmillaan suoraan sellaisia fasistisia hankkeita, joista luulisi maamme suojelupoliisin tai rikospoliisin olevan kiinnostuneita. Mutta kas kun ei. Eivät ole kuulemma riittävän kiinnostavia, että pitäsi tutkia.
PS:n kyljessä kasvaa eräänlainen loinen, jonka lyhenne SS kaikuu pahalta. Kyse ei ole tuosta historiallisesta lyhenteestä, vaan tämän päivän järjestöstä Suomessa, Suomen Sisusta.
Varsinkin sen kantava jäsen Halla-aho, joka valittiin huippuäänin Hgin valtuustoon, josta tuli tiemmä jopa kaupunginhallituksen jäsen, kirjoittaa blogissaan niin rankkaa rasistista tekstiä, että luulisi vähintään Suopon olevan kiinnostunut.
Ihmeellistä onkin, että tällainen järjestö (SS) saa julkisesti toimia. Mielestäni tässä rikotaan suoraan maamme allekirjoittamaa Pariisin rauhansopimusta. Kun huomioi vielä, että Suomi oli häviäjänä allekirjoittamassa asiakirjan, joka kieltää jatkossa kaikenlaisten fasististen järjestöjen kaikenlaisen toiminnan, ei maassamme sitä huomioida.
Vaikka olimme siis Saksan rinnalla syytettyjen penkillä.
Toki jonkin mielipiteen mukaan se on mahdollista, koska samanlaiset voimat toimivat taas jo Saksassakin.
Ja totta vie. Niin se on.
Saksassa juuri alueilla, missä on paljon työttömyyttä, on varmasti nuoria miehiä saatu koottua näiden tunnusten alle. Useissa kaupungeissa on tunnetusti myös poltettu maahanmuuttajien asuntoloita ja vastaanottokeskuksia. Toisaalta tunnemme lukuisat mittavat nuorten natsien joukkoesiintymiset ja marssit. Yhteydet SS:lla ovat kansainväliset, se on selvää.
- Joku taannoin totesi, miten 30-luvun suuren laman aikana oli helppo saada ihmisiä näiden tunnusten taakse.
Entä nyt, alkaneen ja syväksikin ennustetun globaalin taantuman ja talouskriisin helmoissa kasvaa uudelleen tämä vaarallinen aate joukkoineen, joka yli 60 vuotta sitten käynnisti rajun maailmanpalon.
****************
Mitä noihin natsien joukkokokoontumisiin tulee, olimme taannoin matkalla hautajaisiin Saksassa niin, että ajoimme Berliinistä Münchenin suuntaan vapun aattona. Seuraavalle päivälle eli 1.5. oli tulossa Leipzigiin valtaisia natsimarssi, joka muistaakseni suuntasi kulkunsa Völkerschlachtdenkmalille ( 1800-l:n kansojen taistelun muistonmerkille, )
Mitä koin matkalla?
Ohitsemme moottoritiellä ajoi kymmenittäin pienissä ryhmissä Polizei - tunnuksin varustettuja autoja, joihin kuhunkin mahtui sisälle kymmenkunta miestä. Olimme perinteisesti pysähtymässä matkalla autobahnin varrella olevaan levähdyspaikkaan. Se oli sillä htekellä ns. Muss.
Löysimme kuitenkin itsemme heti autosta ulos astuttuamme valtaisan poliisijoukon keskeltä. Sama oli isossa kahvuiossa. Joka puolella.
- Poliisien, jotka olivat pukeutuneet kuin kohta alkavaa lähitaistelua ja kaupunkisotaa varten.
Mutta mitä tapahtui Leipzigissa?
Alkoiko poliisin kamppailu natsimarssia vastaan?
Ei.
Vaan poliisin toimet kohdistuivat ihmisiin, jotka järjestäytyivat mielenosoitukseen tätä mieletöntä natsitapahtumaa vastaan. Siin ihmiset, jotka tuomitsivat natsit, saivat niskaansa poliisit. Eikä ihan vähän.
- Piti suojella Leipzigiin kokoontuneita nuoria, jotta ei tule levottomuuksia, totesi poliisi estäessään rauhanomaisen natseja vastustavan mielenosoituksen ohjaten sen kauas kaupngin keskustasta ja natsien reiteiltä.
Jotta nämä saivat rauhassa marssia.
Tuntui kammottavalta katsoa tapahtumia. Edes TV:stä.
Mutta kammottavampaa oli, kun kävimme vierailulla perheen luona, jossa parikymppisen pojan kirjahyllyssä yläkerrassa oli muki komein hakaristitunnuksin.
Nuoren, työttömän duunarinalun, joka ei ole saanut työn syrjästä kiinni kuin joksus raksalta väliaikaisesti Hamburista muutaman sadan kilometrin päästä, - joka on monin tavoin syrjäytynyt ja jonka menoista eivät edes vanhemmat aina tiedä - yhteydet joihinkin natsipiireihin kavereineen on mitä todennäköisintä.
Syrjäytyminen kai lienee nykypäivää täälläkin, muuta pahinta oli, etteivät muka vanhemmat olleet koskaan huomanneet yläkerrassa pojalla olevaa mukia.
Sulkevat siis silmänsä siltä, mitä talon yläkerrassa on. Kaikki muukin rekvisiitta oli samaa maata, ja koin voivani todella pahoin sen jälkeen kun tulimme takaisin alakertaan. Huh.
Vanhemmat vain ihmettelivät.
Miksihän se muki pisti minulle silmään heti?
*****************
Siksi katson ja luen kauhulla näitä ilmiöitä täällä Turussa, jossa muuukalaisviha on kytenyt paikallisen SKS:n suojissa (Suomen Kansan Sinivalkoiset) jo vuosia avoimesti - silloin kun se muualla oli vielä pinnan alla.
Ja kun sen keulahahmo Olavi Mäenpää kerran ihmisten silmien alla syöksyi kimppuuni ja kävi aiheetta voimallisesti käsiksi minuun niin, että vieä useita päiviä oli käsivarsi kipeänä - on tunnustettava, että näen tulevaisuudella vaarallisia kasvoja.
Joskus jälkeenpäin olen miettinyt, miksen heti ottanut yhteyttä poliisiin asiassa.
*****************
Mitä ajatuksia sinulle nousee?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti