Ihan muutama kokonainen päivä vierähti muissa merkeissä. Viikonloppuna olimme lähikaupungissa ja juhlistimme merkkipäivää. Siellä tapasimme myös joukon omaisia ja muutamia muuten hyviä ystäviä ja tuttuja.
Parhaita kaikista olivat tietysti lapset, jotka olivat mukana ja osasivat käyttäytyä tilanteen mukaan - mitä aivan lopussa iltapäivää joku alkoi jo antaa väsymysmerkkejä.
Tila ja ilmakin olivat molemmat kauniit, ruoka erinomaista niin kattaukseltaan kuin maultaan.
Kiitos, Anu ja äiti, - paikan luoja, nyt 'tiskari-Pirkko' - myös! Ja kiitos antoisista juttuhetkistä.
Maailma voi olla joskus niin pieni, kuten totesimme!
No, kotiutumiset tapahtuivat, kassit purettu ja astuttu arkeen.
Eilen oli Helsingissä, ensin tapasi Punaisen Ladyn Salme Vuorisen Ekbergin kahvilassa. Yksi epäkurantti kirja vaihtui Kristiinalla ehjään kirjaan, ja omiinikin sain Salmen omistuskirjoitukset - kun lokakuussa unohdin ne silloin kotiin, kun Salme oli Kulttuuri-illassa T-Talolla.
Parin tunnin verran istuimme, kelasimme ihmiskohtaloita ja maailmaa. Lopuksi kunnon halaukset ja sopimus siitä, että seuraavaksi juomme yhteiset kahvit naistenpäivän aikoihin täällä!
Näin suunnittelee vasta 95 vuotta täyttänyt Salme!
Sitten siirryin Postitalon kirjastoon ryhmätyöhuoneeseen.
Naisverkoston hallituksen tiimoilla keskustelimme niin vaalista kuin saaduista kokemuksista.
Samalla luotiin katse tulevaan, käynnistettiin pari hanketta. Toinen jo marras - joulukuun vaihteessa Hesassa ja toinen sosiaaliturvaseminaari Turussa helmikuulla. Niihin ja aiheisiin myöhemmin.
Ameerikan maalla ottivat ja valitsivat sitten itselleen uuden presidentin.
Todella uudenlaisen.
Sen suhteen nyt paljon on vannottu.
Ehkä ainakin rotusyrjintään saadaan oikeasti muutosta, niin uskoisin.
Sekä poliisin kuin muidenkin viranomaisten taholta.
- Kuten esim. julkisen vallan kouluihin, joihin tarvitaan rahaa - niissähän opiskelevat mustat ja muutoin köyhien perheiden lapset.
Niistä puuttuvat kaikenlaiset resurssit - asiaa olen jutellut muutaman sikäläisen opettajan kanssa.
Ja jos koulusta tulee heikot lähtökohdat, on taas syrjäytetyn rooli lähellä. Kierre jatkuu.
Toivon, että Obama muistaa.
Ja sotilaat pois Irakista, muttei niin, että siirretään ne Afganistaniin.
- Eikä niin, että vaaditaan Naton nimissä EU:lta uusia miehiä tilalle! Niin ei saa tapahtua!
Parhaillaan puhuu Obama itse tv:ssä, miten hän vero-ohjelmalla aikoo saada uuden talouspoltiikan käyntiin.
Kaiken sen kierouden keskellä. Entä työttömien verotus! Ei mitään?
Entä mitä finanssikriisissä on USA:ssa jo tapahtunut ja edelleen tapahtumassa, se ei ole yhden miehen vallassa, kun koko järjestelmä narisee.
Ei voi mitään todellista muutosta köyhien ja rikkaiden välille odottaa, sillä järjestelmä ei sinänsä muutu Obaman voimin, vaan pysyy rakenteiltaan edelleen itse kapitalismin perikuvana.
Toki hän voi kohentaa heikoimpien osaa, jos tahtoa on, mutta helppoa se ei ole.
Kun yli 46 miljoonaa ihmistä on ilman terveydenhoidon vakuutusta, ei tasapuolisuus toteudun helpolla.
Ja jos se tehdään yksityisten vakuutuslaitosten turvin, tekevät ne sitä edelleen bisneksenä, joka ei helpota kaikkein käyhimpiä, ei asunnottomia eikä työttömiä.
Mutta katsoitaan, aika näyttää.
Mitä muuttuu, mitä arvelet?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti