TERVEHDYS TAAS - nyt kirjojen äärestä...

Reilut pari viikkoa vierähti. Perheessä pyöreät vuodet veivät pois kotoa, ja matkan aikana kiersin myös sähköpostin ja tämän sivun avaamisen. Postia oli kylliksi kun palattiin kotiin, ja tämä sivu on nukkunut - en tiedä, onko ihan Ruususen unta, mutta kumminkin.

Muutama päivä on olut kotona ja löysimme itsemme su illalla kovasta lumimyräkästä Vantaalta. Mutta ehjänä kaikkien tavaroiden kanssa pääsimme kotiin ja taas on vauhti päällä - täälläkin. Pari viikkoa vaellettiin vuorilla, ulkoiltiin, ihmeteltiin maailmaa - ja mikä parasta - levättiin. Itselleni se merkitsi huikeaa mahdollisuutta aikoihin istua tunti tolkulla kirja kourassa. Ensin meni Bäckmannin Pronssisoturi, sitten Torey Haydenin Auringonkukkametsä, Anatoli Gordijenkon Syväri - kuoleman joki (Gummerus 2008) , joka ertoo kahdesta naispartisaanista, Judith Michaelin Oikea äiti, sekä Marjaneh Bakhtiarin Mistään kotoisin.

Kirjat kuin sattumoisin muodostivat kokonaisuuden, jonka sisältö tuntuu vieläkin luissa. Auringonkukkametsä meni suoraan Prosnssisoturista Hitlerin ajan jälkimaininkeihin, Gordijenkon dokumnettiromaani kertoi tpahtumista, joista olin jossain määrin lukenut ennekin. Oikea äiti ja Mistään kotoisin olivat osaltaan myös aikamme ihmistragedioita, jota panivat miettimään.

Tiistaina illalla olin livenä kuuntelemassa Bäckmannia ja Hietasta. Siitä himo lukea lisää sen kun kasvaa. Nyt on työn alla kummaltakin yksi kirja, ja eilen ostin Oula Silvennoisen Salaiset aseveljet, väitöskirjapohjainen, joka paljastaa taas uusia asioita. sivuja n 470, kunhan pääsen alkuun.

Mutta nyt on kiirehdittävä muualle, ja tiistai-illan tilaisuuteen palaan tarkemmin uudelleen. Kunhan saan ensin luettua Hietasen uusimman.

Palataan asiaan.
Mitä sinä luit viimeksi?

Lokakuun vallankumouksen merkkipäivä

Venäjällä kommunistit ja monet muut muistavat ja juhlivat eilen lokakuun vallankumouksen merkiipäivää juhlapäivänä. Eivätkä vain muista, vaan myös siis juhlistavat sitä.
Kuitenkin Venäjän nykyvalta muutama vuosi sitten lopetti kyseisen päivän vieton kansallisena merkkipäivänä, ja palkallinen vapaapäivä peruttiin.
Päivää ei saisi enää juhlia.
Mutta niin tehdään edelleen Venäjällä ja monella muullakin taholla.
Turun seudulta on perinteisesti jälleen bussilla joukko ihmisiä juhlimassa Pietarissa päivää yhdessä paikallisetn kommunistien kanssa.

Sen sijaan toisaalla Pietarissa - vallankumouksen syntysijoilla - juhlistettiin eilen USA:n erinomaisuutta.
Vietettiin amerikkalaisen autotehtaan vihkiäisiä. Kyse on jälleen yhdestä amerikkalaisen pääoman maihinnnoususta Venäjälle. Näin USA voi jatkossa taas uusin perusteluin todeta olevan etujensa valvomisesta kyse, jos Venäjällä kansa alkaa uudelleen olla levotonta ja vaatia muutosta politiikkaan. Kyllä USA:sta löytyy silloin arveluttavaa apua etujensa valvomiseksi, pelkään pahoin.

Turussa vallankumouksen merkkipäivää juhlistivat Turun Kommunistiset Nuoret. Käynti Leninin muistomerkillä, kukkien lasku ja hyvä puhe saivat jopa kuvaa myöden tilaa myös tämän päivän TS:ssa, jonka toimittaja oli paikalla. Käynti Leninin muistomerkillä vallankumouksen muistamiseksi ja kunnioittamseksi ylitti uutiskynnyksen.
Ja koko uutinen kuvineen kaikkineen päättyi muutamaan lauseeseen vallankumouksesta, jonka seurauksena Lenin myönsi ja allekirjoitti maamme itsenäisyyden.

Näin samalla myös vuoden 1918 tapahtumat saivat välillisesti kunniallisen maininnan, joka on tärkeää näin merkkivuonna.
Samalla väitteet vuoden 1918 vapaussodasta kumottiin!
Hyvä näin!
Hyvä, nuoret toverit!

Huomionarvoinen keskustelutilaisuus Turussa

Itse asiassa varsin vähän julkisuuteen kirjana päässyt kirja 'Pronssisoturi' tulee keskiöön Turussa tämän kuun lopulla. Tarkoitan tässä julkisuudella itse kirjan sisällön arviointia ja kirjaa avoimesti tutkittuna.
Sen sijaan keskustelun keskiössä on ollut väittely siitä, onko sen kirjoittajalla oikeutta opettaa enää Helsingin Yliopistossa.
Toki YO:n johto on edelleen Bäckmanin takana, opetustyö jatkuu.
Mutta tätä keskustelua ovat siivittäneet lukuisat äärioikeistolaiset tahot, nimekkäitä yksilöitä joukossa. Kyse lähinnä maamme virolaistaustaisista kirjailijoista ja muista vaikuttajista, mm. Ben Zyskovitz mukaan lukien.

Hyökkäyksen kohteena ollut Bäckström kirjoineen paljastaa asioita, joita ei meillä haluta myöntää.
Samoin Virossa yli 10 vuotta asunut toimittaja Leena Hietanen näkee asiat kuten Bäckmankin kirjoittaa, ja siinäpä annos faktaa ja asiantuntemusta samassa paketissa. Niitä on kirjaa vastaan hyökänneiden vaikea sulattaa.
Kirjan arvosteluun ja arvioon voi tutustua myös Tiedonantajalehdessä, sen vaalien jälkeisessä numerossa! Sen on kirjoittanut kulttuurisivujen kirjallisuuskriitikko Arto Tominen.

Marraskuun lopulla, tarkemmin sanottuna tiistaina 25.11. ( muuten juhlistaa selvästi Kaija Kaarinan nimipäivää, kiitos siitä !) klo 18-20 Ravintola Koulun historian luokassa ovat valt.tri, dos. Johan Bäckman ja HS:n toimittaja Leena Hietanen esittelevät uusia kirjojaan PRONSSISOTURI ja VIRON KYLMÄ SOTA.

Tämä on Turun seudulla tilaisuus, jota ei kannata missata.
Tulkaa muutkin mukaan. Ei paikkavarauksia !
Ajoissa ehtiville parhaat paikat.
Kouluun historialuokkaan historian oppitunnille!
Tule Rikukin!

Paljon on tapahtunut...

...sitten viime käyntini täällä.
Ihan muutama kokonainen päivä vierähti muissa merkeissä. Viikonloppuna olimme lähikaupungissa ja juhlistimme merkkipäivää. Siellä tapasimme myös joukon omaisia ja muutamia muuten hyviä ystäviä ja tuttuja.
Parhaita kaikista olivat tietysti lapset, jotka olivat mukana ja osasivat käyttäytyä tilanteen mukaan - mitä aivan lopussa iltapäivää joku alkoi jo antaa väsymysmerkkejä.
Tila ja ilmakin olivat molemmat kauniit, ruoka erinomaista niin kattaukseltaan kuin maultaan.
Kiitos, Anu ja äiti, - paikan luoja, nyt 'tiskari-Pirkko' - myös! Ja kiitos antoisista juttuhetkistä.
Maailma voi olla joskus niin pieni, kuten totesimme!

No, kotiutumiset tapahtuivat, kassit purettu ja astuttu arkeen.
Eilen oli Helsingissä, ensin tapasi Punaisen Ladyn Salme Vuorisen Ekbergin kahvilassa. Yksi epäkurantti kirja vaihtui Kristiinalla ehjään kirjaan, ja omiinikin sain Salmen omistuskirjoitukset - kun lokakuussa unohdin ne silloin kotiin, kun Salme oli Kulttuuri-illassa T-Talolla.
Parin tunnin verran istuimme, kelasimme ihmiskohtaloita ja maailmaa. Lopuksi kunnon halaukset ja sopimus siitä, että seuraavaksi juomme yhteiset kahvit naistenpäivän aikoihin täällä!
Näin suunnittelee vasta 95 vuotta täyttänyt Salme!

Sitten siirryin Postitalon kirjastoon ryhmätyöhuoneeseen.
Naisverkoston hallituksen tiimoilla keskustelimme niin vaalista kuin saaduista kokemuksista.
Samalla luotiin katse tulevaan, käynnistettiin pari hanketta. Toinen jo marras - joulukuun vaihteessa Hesassa ja toinen sosiaaliturvaseminaari Turussa helmikuulla. Niihin ja aiheisiin myöhemmin.

Ameerikan maalla ottivat ja valitsivat sitten itselleen uuden presidentin.
Todella uudenlaisen.
Sen suhteen nyt paljon on vannottu.
Ehkä ainakin rotusyrjintään saadaan oikeasti muutosta, niin uskoisin.
Sekä poliisin kuin muidenkin viranomaisten taholta.
- Kuten esim. julkisen vallan kouluihin, joihin tarvitaan rahaa - niissähän opiskelevat mustat ja muutoin köyhien perheiden lapset.
Niistä puuttuvat kaikenlaiset resurssit - asiaa olen jutellut muutaman sikäläisen opettajan kanssa.
Ja jos koulusta tulee heikot lähtökohdat, on taas syrjäytetyn rooli lähellä. Kierre jatkuu.

Toivon, että Obama muistaa.
Ja sotilaat pois Irakista, muttei niin, että siirretään ne Afganistaniin.
- Eikä niin, että vaaditaan Naton nimissä EU:lta uusia miehiä tilalle! Niin ei saa tapahtua!

Parhaillaan puhuu Obama itse tv:ssä, miten hän vero-ohjelmalla aikoo saada uuden talouspoltiikan käyntiin.
Kaiken sen kierouden keskellä. Entä työttömien verotus! Ei mitään?
Entä mitä finanssikriisissä on USA:ssa jo tapahtunut ja edelleen tapahtumassa, se ei ole yhden miehen vallassa, kun koko järjestelmä narisee.
Ei voi mitään todellista muutosta köyhien ja rikkaiden välille odottaa, sillä järjestelmä ei sinänsä muutu Obaman voimin, vaan pysyy rakenteiltaan edelleen itse kapitalismin perikuvana.
Toki hän voi kohentaa heikoimpien osaa, jos tahtoa on, mutta helppoa se ei ole.
Kun yli 46 miljoonaa ihmistä on ilman terveydenhoidon vakuutusta, ei tasapuolisuus toteudun helpolla.
Ja jos se tehdään yksityisten vakuutuslaitosten turvin, tekevät ne sitä edelleen bisneksenä, joka ei helpota kaikkein käyhimpiä, ei asunnottomia eikä työttömiä.

Mutta katsoitaan, aika näyttää.
Mitä muuttuu, mitä arvelet?