MITÄ HALLITUS- JA EDUSKUNTAPUOLUEET PÄÄTTÄVÄT KUNNISSA VANHUSTENHUIOLLOSTA?

Kysynpä vaan, miksi kaikilla hallituspuolueilla on nyt pari kuukautta ennen vaaleja tullut kova kiire ottaa kantaa vanhusten hoidosta. Ilman lakia ja siinä olevia mitoituksiakin olisivat kunnat / hallitus voineet panna epäkohdat kuntoon, jos vain olisivat halunneet. Niillä on ollut vuosikaudet vallan avaimet käsissä - toisinaan hallitusta myöten, usein kunnissa kuietnkin valtapuolueet enemmistöinä joka tapauksessa. Nyt vaalien alla halutaan profiloitua ja päivitellä vanhustenhoidon tilaa. Mutta edelleen on monissa puheenvuorissa korkeallakin tasolla puurot ja vellit sekaisin.....joko ymmärtämättömyyttä tosiasioista tai tarkoituksella hämäten luikijoita! Kyllä tarvitaan suuret joukot liikkeelle asiassa, että menee raiteilleen!!!

Vanhusten hoidossa tarvitaan monenlaista osaamista; tarvitaan koulutettua hoitohenkilökuntaa, joka mielestäni on se mistä mitoituksesssa puhutaan, mutta tarvitaan myös sitä perinteistä muuta henkilökuntaa, joka on nyt vähennetty minimiin. Tialnne on usein korvattu sillä, että "kaikki tekee kaikkea" ja kun kaikki tekee kaikkea, kaikki lasketaan hoitohenkilökunnaksi. Tässä vaiheessa tarvitaan todella konsensus myös siitä, että tarkoitetaan koulutettua henkilökuntaa. Kun henkilökunnasta osa sairastuu tai on lomalla, jää silloin hygieniasta huolehtiminen, kun yritetään tehdä se kaikkein välttämättömin ihmisen kanssa. Silloin ei siivota eikä huolehdita siitä, mitä varten tarvittaisiin kuitenkin omat työntekijänsä - esim. wc-siivoukset, alusastioiden pesut ym ym... Toisaalta avopalvelussa kotihoidossa oleville on turvattava kunnan toimesta käynnit ja työ kodinhoitajatyyppisen työn sisällöllä, ja näillä ihmisillä oltava aikaa keskustella mitä ruokaa vanhus toivoo, onko aika vaihtaa vuodevaatteet, viedäänkö ne kenties tuulettumaan ja kaikkea arjen asiaa. Se henkilökohtaisen hygienian osuus - ja ympäristön hygienia mukaanlukien - ovat ns. sivistysvaltion ihmisoikeuksiin luettavia asioita. Ei voi ajatella, että kun vanhus näkee huonosti tai on muistamaton, ei sen siisteyden enää niin väliä, kun ei itse edes näe, miten nuhruiset vaatteet on yllään....

Tässä tullaan siihen, että koko henkilökuntarakenne niin ammatillisesti kuin määrällisesti on vinoutunut.

Mitenkähän nyt äänessä olevat nykyiset ja entiset hallituspuolueet ratkaisevat asiat valtuustoissa..... kuntabudjetit kun päätetään vaalien jälkeen...!!!
Siinä on kuntalaisten paikka vaatia nykypäättäjiltä jotain sitoutumista!!

 

NUORTEN VIKA?

Tänään kerrotaa uutisissa, että viime vuonna jäi ennätysmäinen määrä alle 30-vuotiaita työkyvyttömyyseläkkeelle. Niin paljon, että se merkitsee keskim. 4 eläkepäätöstä alle 30-vuotiaille joka päivä!  Mitä muuta nuorista kerrotaan? Häiriökäyttäytymistä, koulukiusaamista, koulusurmia, monenlaista väkivallantekoa....ilman rajoja? Miksi näin?

Entä eväät tähän? Onko sitä koululaitoksemme, joka kilpailee kaiken aikaa Pisa-tutkimusten kärkisijoilla? -   Huolimatta yhä kasvavista koululuokkien koosta, huolimatta kodissa olevista ongelmista kuten työttömyyden tai mielenterveyden tuomat ongelmat. Onko tässä eväät liian monelle? Kuka jaksaa välittää lapsista ja nuorista?

Vanhemmat? Valitettavasti ei aina. Jos niin olisi, ei perhetyötä tarvittaisi, ei opettelua ja kurssitusta vanhemmuuteen, ei edes kirkon diakoniaa tai marttakerhoja. Mutta kun kotona ei ole pakko herätä aikaisin kun ei ole töihin lähtöä, kun masennus pukkaa päälle. Silloin unohtuu se koululainen liian usein. Lähdethän kouluun ajoissa? Olethan ollut tänään koulussa? Olethan tehnyt läksysi - tuliko ja mitä tehtäviä? Minkälainen päivä sinulla on ollut?

Ellei kukaan jaksa välittää lapsesta, ei kauan lapsikaan enää välitä.
Miksi välittäisi?  -  Edes koulusta, jatko-opinnoista tai työstä, eikä aikanaan arjen sujumisestakaan kun aikuistuu. Tässä meillä mättää.

Sitten on se toinen ääripää.  Se elää koko ajan kovassa kunnianhimon kierteessä: koulussa pitää menestyä, harrastuksia pitää olla paljon ja niihin vanhemmat kuskaa tiukalla aikataululla. Kavereita on oltava paljon, merkkiivaatteet tai muuten in,  ja aina sopivasti taskurahaa matkassa....Vanhemmat ovat työssään yhtä kunnianhimoisesti etenemässä niin, että välillä unohtuu tavallinen läsnäolo. Ei se riitä, vaan pitää sekin aika suorittaa!

Tässä hullunmyllyssä muutaman epäonnistumisen paineessa lapsen elämä voi romahtaa. Turhautuu. Ei voita enää urheilussa, kokeet menevät huonosti - tai ei ainakaan tarpeeksi hyvin. Kaverit kuiskivat selän takana. Siitä alkaa se kierre, ellei kukaan huomaa. Lapsen ja nuoren on paha olla. JA paha olo pahenee. Ei voi mennä kouluun kun päätä särkee tai mahaan sattuu. Tai aamulla lähdetään ja iltapäivällä tullaan....kun on päivä lusmuiltu kavereita paossa tai niiden kanssa.

Näistä molemmista ääripäistä löytyy ainekset nuorten pahaan oloon, mielenterveyden ongelmiin, sysrjäytymiseen, haluttomuuteen...tai kaikkeen epäonnistumiseen. Pahan olonsa liian moni kätkee sisäänsä ja aivan liian kauan. Joskus peruuttamattomasti. Mutta ajoissa annettu apu, vanhempien läsnäolo ja lapsen elämästä kiinnostuminen, opettajalla aikaa huomioida lapset yksilöinä, koulun opotkin palautettuina apujoukkoina....kaikkea tätä tarvitaan.

Kiva koulu-kampanjat ovat hyviä, mutta eivät riitä! Nyt on peruttava ne reurssien vähennykset, jotka ovat osana syksyn budjettisuunnitelmaa. Opettajat ovat jo huolissaan. Nyt on oltava kaikkien muidenkin huolissaan ja tartuttava asiaan. On tärkeää, että nuoret ihmiset jaksavat ja  tunteva voivansa päivästä toiseen niin ylmäet kuin välillä elämän alamäetkin. Mutta jatkuvassa alamäessä ei kukaan pärjää - se päättyy päin seiniä. Seuraa totaaliromahdus ja työkyvyttömyys. Se josta nyt uutisoidaan.