TEORIA JA KÄYTÄNTÖ - TEKEE HYVÄÄ YHDESSÄ!

Alla olevat kolme tekstiä ovat kaikki Seppo Ruotsalaisen analyysia aikamme talouskriisistä, sen taustoista ja ratkaisumalleista, joita meille nyt media ja puolueet tarjoaa.

Seppo ei tyydy mediaan, vaan kaivoi taas Marxin pääkirjat esiin ja osoittaa konkreettisesti, miten 150 vuotta sitten kirjoitettu talousteoria pätee varsinkin nyt.
Ruotsalainen ei tyydy edes pelkkään teorian tarkasteluun, vaan avaa myös aikamme politikkojen lohkaisut asiasta ja osoittaa niiden keveyden.
-  Kuten vaikuttaja Sixten Korkmanin joka panee toivonsa siihen että nyt tästä opistaan. Ruotsalainen toteaa, että se oppiminen ja siihen luottaminen on sama kuin uskoisi kettua, joka lupaa olla menemättä kanatarhaan! En minä ainakaan kettuun usko!

Mutta ota ja lue rauhassa allaolevat jutut, kuppi kaffetta / teetä matkassa...sillä oppia ikä kaikki!
Tässä on aihetta vaikka porukalla muutaman opintokerhon verran!!

EU:n VELKAKRIISI JA SUOMI (Seppo Ruotsalainen I)

Vuosien ajan ole tottunut kuuntelemaan kunnioitusta tuntien hyvän tuttuni, voinen sanoa ystäväni Seppo Ruotsalaisen puheenvuoroja ja kirjoituksia. Tutkijana ja teoreetikkona on aina näkökulmia ja opittavaa mistä Seppo taas puhuu tai kirjoittaa. Nytkään ei mies petä.

Rohkenen tässä leikata suoraan Sepon terveiset vaalikampanjaa käyville kommunisteille. Mutta asia on niin tärkeää, että se kannattaa lukea monen muun! 

Kas tässä. Ja jatko-osat tulevat erikseen!

 EU:N VELKAKRIISI JA SUOMI

Suomalaisia vaaditaan mukaan maksajiksi ja takaajiksi EU:n väliaikaiseen ja pysyvään vakausrahastoon. Miljardeilla pitäisi tukea Kreikkaa, Irlantia, Portugalia jne. holtittomasti rahoittaneita pankkeja. Vaikeuksiin ajettujen maiden kansalaisille on laadittu ja ollaan laatimassa lisää taloudellisia kuristusbudjetteja.

EU:n pysyväksi maksumieheksi ja -naiseksi  valitussa Suomessa valtiovarainministeri Jyrki Katainen pitää kansalaisten kieltäymyksiin ja uhrauksiin tähtääviä toimenpiteitä ikään kuin kansalaisten pyhänä velvollisuutena, isänmaallisena tekona. Talvisodan hengestäkin on jo taidettu puhua.

Kansalaisten uhraukset eivät auta

Kataisella, pääministeri Mari Kiviniemellä ja muilla maan asioista päätöksiä tekevillä on tausta-ajatuksena, että kansakunta ikään kuin säästäisi varoja vaikeuksiin ajettujen maiden auttamiseksi ja että nuo luovutetut varat saataisiin joskus (jopa korkojen kanssa) takaisin.

  

Pääoma-teoksen kolmannen kirjan luvussa 27 (Luoton rooli kapitalistisessa tuotannossa) Karl Marx luonnehtii mauttomaksi (abgeschmackt) fraasia, jonka mukaan pääoman alkuperänä olisi säästäminen, ”koska keinottelija juuri vaatii, että muut säästäisivät häntä varten”.

Tuo edellä mainittu lyhyt sivulause on siinä määrin terävä, että Friedrich Engels totesi Marxin sillä ennakoineen parikymmentä vuotta tekstin kirjoittamisen jälkeen sattuneen tapahtuman, jossa ”koko Ranska säästi kokoon puolitoista miljardia frangia Panaman huijareille.”

Tuosta vastaavasta ilmiöstä on kysymys nykyisessä ns. finanssikriisissäkin. Säästäminenhän  tarkoittaa perinteisesti sitä, että me kansalaiset säästämme omalle pankkitilillemme määrätyn rahasumman. Se että meidät pakotetaan nyt pelastamaan saksalaisia ja ranskalaisia pankkeja tarkoittaa, että me oman pankkitilimme sijaan maksamme pankin tilille, siis suuressa määrin pelkille keinottelijoille. Aiheellisesti Bertolt Brecht  kysyikin, mitä onkaan pankkiryöstö verrattuna pankin perustamiseen!

Väliaikaisia ja pysyviä vakausrahastoja sommittelevat EU-päättäjät (meidän Kataisemme ja Kiviniememme heidän mukanaan) uskottelevat (sillä eivät kai he vakavissaan taida uskoa itsekään), että lukemattomien huijausten jälkeen kapitalistinen järjestelmä ikään kuin ”ottaisi opikseen” ja että tilanne olisi parannettavissa uusia miljardeja noihin rahastoihin lapioimalla.

Mieletöntä

Kansalaisten kieltäymyksiä koskevista käsityksistä Marx toteaa edellä mainitussa Pääoman luvussa 27 vielä, että kapitalistisen tuotannon kehittymättömämmässä vaiheessa noissa kieltäymyksissä  saattoi vielä olla jotakin mieltä, mutta kuvitteellisen (fiktiivisen) pääoman oloissa niistä tulee täysin mielettömiä.

Marx haluaa sanoa, että kieltäymyksillä ja uhrauksilla (nykykielellä ”leikkauksilla”) saavutetut ”säästöt” eivät mene niihin tarkoituksiin, mihin niiden väitetään menevän. Ja vaikka osittain menisivätkin, niin  ”onnistuminen ja epäonnistuminen johtavat tässä samassa määrin pääomien yhteenkokoontumiseen ja näin ollen pakkoluovutukseen mitä valtavimmassa mittakaavassa.”

Marx muistuttaa, että kapitalistisen tuotantotavan lähtökohta ja ydin on pakkoluovuttaminen (Expropriation). Viime kädessä tarkoituksena on pakkoluovuttaa eli anastaa yksilöiltä tuotantovälineet. Luottojärjestelmä puolestaan on keinottelun pääasiallisin vipusin.

Pakkoluovuttaminen ilmenee harvojen toimeenpanemana yhteiskunnallisen omaisuuden anastamisena; luotto (Kredit) puolestaan antaa näille harvoille yhä suuremmassa määrin ”puhtaan onnenonkijan luonteen” (Marx, Pääoma. 3. osa Suom.1976,s.436)

LUOTTO KIIHDYTTÄÄ SPEKULATIIVISIA MARKKINOITA (S.Ruotsalainen 2.)

Luotto ei rauhoita, vaan kiihdyttää spekulatiivisia markkinoita

EU:n vakausrahastot ovat tarkoitetut lainanantorahastoiksi vaikeuksiin joutuneille kriisimaille. Vakausrahastojen ja tukipakettien väitetään ja toivotaan rauhoittavan spekulatiivisia rahamarkkinoita, mutta todellisuudessa ne kiihdyttävät niitä.  Pääoman uusintamisprosessi kiihdytetään äärimmilleen siksi, että yhteiskunnallisen pääoman huomattavaa osaa käyttävät keinottelijat, jotka operoivat täydellisesti vieraalla, eivätkä siis omalla pääomallaan.

Luotto (Kredit) antaa myös erinomaisen mahdollisuuden voiton suhdeluvun kohottamiseen ja kuvitteellinen pörssitalous luo voittojen kasvattamiselle aikaisempaan nähden aivan uudet mahdollisuudet. Marx totesi jo oman aikansa tilanteesta, että kehittyneen kapitalismin maissa suurin osa pankkipääomasta oli puhtaan fiktiivistä, kuvitteellista eli vekseleitä, valtion arvopapereita ja osakkeita.(Marx, mt., s.467).

Marx sanoi fiktiivisen pääoman muodostamista erilaisten arvopapereiden kautta kapitalisoimiseksi (kapitalisiren) ja siinä kaikki yhteys pääoman todelliseen (alkuperäiseen) arvon luomisen prosessiin (työhön) katkeaa viimeistä jälkeä myöten ja ”käsitys pääomasta arvoaan itseään lisäävänä automaattina vahvistuu (Marx, s. 464). Kyse on ratkaisevasti siitä, että normaali tulo muunnetaan pääomatuloksi.

Pankkien pääomittaminen

Tänä päivänä kuvitteellisen pääoman valtavaa kasvattamista tarkoittaa ilmiö nimeltä pankkien pääomittaminen. Niin paljon kuin tuo käsite esiintyykin julkisuudessa, hämmästyttävää on, että lukemattomissa eduskuntavaalikeskusteluissa kenenkään (edes Timo Soinin) päähän ei pälkähdä kysyä, mitä tämä pankkien pääomittaminen oikein lähemmin tarkoittaa. Voidaanko sitä jäljittää ja millä tavoin? Päätyvätkö jäljet ehkä sulaan jne. Käytetäänkö ehkä jälkikoiria eli pankkien ulkopuolisia tarkastajia jne. Jos SKP:n edustajat pääsette lähelle päättäjiä keskustelutilaisuudessa ja mieluummin heidän iholleen, kysykää ihmeessä tätä asiaa.

Yleisesti ottaen tämänhetkinen pankkien pääomittaminen tarkoittaa sitä, miltä näyttääkin eli loputtomien euromiljardien lapiointia (tämä verbi on viime aikoina yleistynyt käyttöön) pelinsä menettäneiden tai menettämässä olevien pankkien pelastamiseksi. Kun Marxin  mukaan kapitalisoinnin yhteydessä pääoman viimeinenkin jälki konkretiaan katoaa, niin ehkä pankkien pääomittamisessa kantasana ”lapio” luo edes jonkinlaisen hämärän yhteyden arkitodellisuuteen. ”Tämänkin hämärän olemme kadottaneet”, saattaisi Pablo Neruda kuitenkin muistuttaa. 

Luottojärjestelmän kahtalainen luonne

Palatkaamme nopeasti Andien mainingeista takaisin finanssimarkkinoiden myrskyävälle merelle.

Marxin mukaan luottojärjestelmälle on ominaista kahtalainen luonne. Toisaalta se kehittää kapitalistisen tuotannon liikkeellepanevan voiman eli rikastumisen vieraan työn riistolla ”paljaimmaksi ja valtavimmaksi peli- ja huijausjärjestelmäksi”, toisaalta se muodostaa siirtymämuodon uuteen tuotantotapaan.

Kapitalistinen tuotantotapa ei perusolemukseltaan ole tietenkään vapaa muuta kuin tiettyyn pisteeseen saakka muodostaen sisäisiä kahleita ja rajoituksia. Luottojärjestelmä rikkoo väkivaltaisesti noita rajoja, voimistaa vanhan tuotantotavan hajoamisen aineksia, vähentää suhteellisesti pääomanomistajien määrää ja luo näköalan kohti yhteen liittyneiden tuottajien yhteiskuntaa.  

ERVV ja  EVM

Se mitä meille on tiedotusvälineiden ja median kautta kerrottu ja mikä päättäjien huulilta ja ministereiden välttelevien katseiden lomasta on saatu puristettua esiin sisältää seuraavaa eli jatkokertomuksen termein tähän mennessä tapahtunut:

ERVV on Euroopan RahoitusVakausVäline, joka on tarkoitettu väliaikaiseksi ja joka on toiminnassa kesäkuuhun 2013. EVM  (Euroopan VakausMekanismi) puolestaan on pysyvä rahoitusväline, joka tulee voimaan heinäkuussa vuonna 2013 ja jonka tarkoitus on korvata nykyiset väliaikaiset rahoitusjärjestelyt. EVM siis antaa lainaa vaikeuksiin joutuville euromaille heinäkuusta 2013 lähtien. ERVV pystyy lainaamaan noin 250 miljardia ja EVM noin 500 miljardia euroa.

Jotta EVM voisi lainata nuo 500 miljardia, siihen on satsattava pääomaa 80 miljardia sekä takauksia ja korotusvaltuuksia 620 miljardia, mikä tekee EVM:n todelliseksi suuruudeksi 700 miljardia euroa Mekanismin tarkat yksityiskohdat on määrä päättää tulevan kesäkuun loppuun mennessä. 

Suomen vastuut tulevassa pysyvässä kriisirahastossa (EVM) ovat 12.58 miljardia euroa. Tuosta osuudesta Suomen pitää maksaa suoraan käteisenä eli riihikuivana 1.44 miljardia siten, että puolet mainitusta summasta maksetaan kesällä 2013 ja loppu maksetaan kahdessa erässä kahden seuraavan vuoden aikana. Vastuuosuuden loppuosa 12.58 miinus 1.44 =11.14 miljardia euroa koostuu annettavista korotusvaltuuksista ja takauksista. Pysyvä vakausrahasto EVM perustetaan EU-sopimuksella ja se on vahvistettava erikseen kaikissa euromaissa.

Tämän hetken kuuma kysymys koskee Suomen osalta lähinnä kahta asiaa eli a) onko Suomi valmis korottamaan ERVV- lainatakauksensa jo tähän mennessä sovitusta 8 miljardista kaksinkertaiseksi eli 16 miljardiin euroon, sekä b)  onko Suomi valmis menemään mukaan EVM:ään, jossa sen lainantakausvastuu olisi edellä mainitut 11,14 miljardia euroa ja lisäksi lähes heti kättelyssä riihikuivana 1.44 miljardia euroa.

Käytännössä maan hallitus on jo suostunut em. ehtoihin, vaikka se vaalitaktisesti siirtää lopullisen ratkaisun tekemisen uudelle vaalien jälkeen valittavalle eduskunnalle.

Puolueiden kannat

Helsingin Sanomat on (HS 30.3.) kartoittanut suurimpien puolueiden kantoja edellä mainittuihin kahteen kysymyksen ja sen mukaan hallituspuolueet kokoomus, keskusta, vihreät ja RKP ovat käytännössä valmiit suostumaan kumpaankin edellä mainittuun takausehtoon.

Oppositiopuolueet vasemmistoliitto, kristilliset ja perussuomalaiset suhtautuvat esityksiin kielteisesti ja SDP horjuu kannassaan kysellen pankkien ja sijoittajien vastuun perään ( puoluesihteeri Mikael Jungnerin esiintymistä puoluejohtajien tv-väittelyssä 30.3. on mediassa jo ehditty tulkita takuuehtoihin myöntymisen merkiksi)

KAPITALISTIT MAKSAKOOT ITSE LASKUNSA! ( S. Ruotsalainen osa 3.)

SKP:n kanta: kapitalistit maksakoot itse laskunsa !

Edellä mainitussa HS:n kartoituksessa ei huomioitu eduskunnan ulkopuolisten puolueiden ja ryhmien kantoja, mutta kannanottojemme perusteella on päivänselvää, ettei SKP voi hyväksyä kumpaakaan mainitusta tähtitieteellisestä rahanpyydyksestä. Eli kun vaalikentillä kysytään SKP:n kantaa EU:n velkakriisiasiaan, me vastaamme, että SKP on ilman muuta näitä takausehtoja vastaan ja kun tämä asia tulee päätettäväksi uudessa eduskunnassa, ja mikäli SKP:llä on siellä edustajansa tämä (nämä) tulee äänestämään noiden takausten hyväksymistä vastaan.

”Mutta pääseekö SKP eduskuntaan”? on kokemukseni mukaan tyypillinen kysymys SKP:n vaali- ja toritapahtumissa. Meidän vastauksemme on, että se riippuu sinusta äänestäjä. Meidän kantamme on, että Suomen ei tule lähteä tähtitieteellisiin takauksiin tilanteessa, jossa maan valtionvelka kasvaa muutenkin hallituksen äskettäisen menokehyksen mukaan joka vuosi nettomääräisesti noin kahdeksan miljardia euroa vuosina 2012-15 yltäen 117 miljardiin vuonna 2015.

”Mutta jos Suomi kieltäytyy hyväksymästä noita ERV…PER… mitä ne nyt olivat nuo rahoitusvakausvälineet, niin joudutaanko me eroamaan euroalueesta  ja ehkä koko EU:sta”?, äänestäjä saattaa kysyä ääni värähtäen.

”Tapahtuisiko tuossa nyt niin suuri vahinko”, me vastaamme. Me olimme aikoinaan EU:hun liittymistä vastaan ja rahaliittoon liittymisestä ei lupaa Suomen kansalta edes kysytty.  Väite, että me miljarditakuut torjuessamme rikkoisimme EU:n perussopimusta on täysin nurinniskoin käännettyä totuutta.

Esko Seppänen  on uusimmassa kirjassaan Oma pääoma ansiokkaasti osoittanut, että EU-maat, jotka ottivat vastuun Kreikan veloista (110 miljardin tukipaketti), rikkoivat itse EU:n perussopimusta. Perussopimuksen artiklassa 125 todetaan: ”Jäsenvaltio ei ole vastuussa eikä ota vastatakseen sitoumuksista, joita toisen jäsenvaltion keskushallinnoilla, alueellisilla, paikallisilla tai muilla viranomaisilla, muilla julkisoikeudellisilla laitoksilla tai julkisilla yrityksillä on.”

Yhteisvastuu on siis EU:n perustuslain mukaan kielletty (tätähän myös eduskunnan puhemies Sauli Niinistö on yrittänyt vakuuttaa), mutta nyt sitä toteutetaan surutta ja isänmaallisena tekona saksalais-ranskalais-brittiläisten pankkien pelastamiseksi.  

Sinisilmäisyyttä

Sen lisäksi mitä edellä on todettu marxilaisesta näkemyksestä koskien luoton roolia kapitalismissa on vielä syytä tähdentää paria näkökohtaa.

EU-päättäjät (Suomen Kiviniemi ja Katainen heidän joukossaan) näyttävät jotenkin kuvittelevan ja uskottelevan, että mainitut vakausmekanismit ikään kuin muuttaisivat kapitalismin perusolemusta tai että ne toteutuisivat jossakin muussa ympäristössä kuin kapitalistisen kilpailun armottomissa olosuhteissa. Eli ikään kuin ne toteutettaisiin joissakin laboratorio-olosuhteissa, joissa kapitalismin sisäiset lainalaisuudet olisivat lakanneet vaikuttamasta.

Tuomas Enbusken ohjelmassa (Yle radio 1, 31.3. ) ETLAn toimitusjohtaja Sixten Korkman sanoi, että markkinat ottavat oppia virheistään. Tekisi mieli kysyä, mitä oppia ne ottavat? Jos finanssimarkkinoille sanoo, että parantakaa sitten tapanne, niin sehän on suunnilleen sama kuin ketulle sanoisi, että älä sitten mene toista kertaa kanatarhaan.

Kaikenlaisia palovakuutuksia

Eduskuntavaalitentissä Yle Radio1:ssä RKP:n puheenjohtaja Stefan Wallin tarinoi sopivasti aprillipäivänä (perjantaina 1.4.) mm. siitä kuinka edellä mainitut vakausvälineet (ERVV ja EVM) ovat ikään kuin palovakuutus Suomelle. Minäkin kuuluin joskus poikaiässä jonkin aikaa paikalliseen VPK:hon ja sen vaatimattoman kokemuksen perusteella en  lähtisi samaan sammutusosastoon Wallinin kanssa. Mutta RKP:llähän onkin vakiopaikka maan hallituksessa. Näin ollen Wallin voi kannattaa joko väliaikaista tai pysyvää rahoitusvälinettä tai sitten molempia kun oma asema pysyy kuitenkin vakinaisena. Kaikissa tapauksissa vastuu hänen vakausvälinepuheistaan siirtyy kuulijalle, siis veronmaksajalle.

Ei uskottavia valvontamekanismeja

Hurjinta tässä satojen miljardien eurojen mylläkässä on, että pääomalle ja pankeille ei ole edelleenkään asetettu mitään uskottavia julkisia valvontamekanismeja. Niin sanotut pankkien stressitestit ovat lähinnä alastoman totuuden ”suojaksi” asetettu viikunanlehti.

Euroopan tilintarkastustuomioistuimessa työskentelevä entinen kansanedustaja ja pankkivaltuutettu Olavi Ala-Nissilä  huomauttaa, että edellä mainitussa satojen miljardien väliaikaisessa rahoitusvakausjärjestelmässä (ERVV:ssä) ei ole lainkaan julkista ulkoista tarkastusta (ILTALEHTI,  pääkirjoitus 29.3.11). Ala-Nissilä pitää mahdollisena, että Espanjan ja Saksan pankeista löytyy vielä ikäviä yllätyksiä. Ja uutta 700 miljardin euron EVM: ää ollaan kovalla tohinalla perustamassa!

Nuo vakausjärjestelmät ERVV ja EVM ovat sinänsä merkki suursijoittajille siitä, että nyt voi kokonaisten kansakuntien takauksella ottaa riskejä sieltä missä suurimmat voitot ovat odotettavissa eli sieltä mistä myönnettävistä lainoista ja luotoista ovat korkeimmat korot saatavissa, siis lähinnä vaikeimmassa taloudellisessa asemassa olevilta mailta, joiden luottoluokitukset ovat alhaisimmat. Juuri tätä kirjoittaessa uutiset kertovat, että Portugalin luottoluokitus on enää yhden pudotuksen päässä roskalainasarjasta.

Valtiot mukana huijausoperaatioissa

Kun Marx puhui ”valtavimmasta huijausjärjestelmästä”, hänen ajoistaan 1800-luvun jälkipuoliskolta tuo valtavuus on tietysti kasvanut vielä suuresti. On huomioitava, että piirteet jotka tuolloin koskivat lähinnä yksityisiä kapitalisteja ja myöhemmin monopolikapitalisteja, koskevat nyt valtiomonopolistisen kapitalismin oloissa kokonaisia valtioita ja valtiovaltaa.

Niinpä kirjanpitohuijaukset tapahtuivat tuolloin lähinnä yksityisten kapitalistien ja yritysten toimesta, mutta nykyisin valtiot (paljon puhuttuna esimerkkinä Kreikan valtio) antavat harhauttavia tietoja taloudenpidostaan. Aikaisemmasta poiketen on alettu myös vakavasti varautua siihen, että kokonaiset valtiot saattavat joutua velkajärjestelyyn. Yle Radio1:n keskusteluohjelmassa 31.3. (Tuomas Enbuske) eräs keskustelija viittasi mahdollisuuteen, että Kreikka voisi joutua jopa EU:n hyväntekeväisyyden varaan (”emmehän me sydämettömiä ole”). Tuollainen tilanne vastaisi valtion tasolla jo lähes joutumista EU:n leipäjonoon.   

Nyt pitäisi päättäjien huomioida, että käytettävissä vakausrahastoissa ovat kiinni kokonaisten kansakuntien kansalaisia koskevat varat. Tapahtumien valtavuus on sitä luokkaa, että Suomen kaltaiset pienet reuna-alueet voivat olla finanssimarkkinoiden valtamerellä kuin lastut laineilla. Ilman pankkien ja muiden rahoituslaitosten tiukkaa valvontaa ja ilman pankkien yhteiskunnan haltuun ottamista Suomen kaltainen maa saattaa ennen pitkää havaita olevansa itse autettavien piirissä.

Keskeinen ongelma on, että satojen miljardien vakausvälineisiin sisältyy valtavasti fiktiivistä rahaa ja siten keinotteluun eli spekulatiiviseen toimintaan yllyttävää ainesta. Samanaikaisesti on kysymys esim. suurten pankkien välisestä olemassaolon taistelusta. Tuottoa haetaan silloin  kaikin keinoin sieltä mistä suurimmat tuotot ovat löydettävissä. Kun edellä viitattiin puheenjohtaja Stefan Wallinin näkemykseen EU:n vakausmekanismeista eräänlaisena palovakuutuksena Suomelle, niin samalla on huomioitava, että noihin mekanismeihin sisältyy myös paloherkkiä ainesosia.

Sosialismin näköala

EU-päättäjät ja kansalaiset puhuvat siitä, pitäisikö Kreikka päästää (pakottaa) velkasaneeraukseen. Kysytään aiheellisesti, mitä valtion joutuminen velkasaneeraukseen tarkoittaa. Vastauksena todetaan esim., että tuolloin sijoittajat saattavat menettää osan rahoistaan, ehkä 30-50 prosenttia  ja takaavat valtiot voivat olla myös menettäjiä (Sixten Korkman, YLE PUHE, Politiikkaradio  3.4.11)

Vähemmän puhutaan siitä, mitä näiden ahdinkoon ajettujen maiden kansalaisille tapahtuu esim. mahdollisen velkasaneerauksen yhteydessä. Mikä on heidän taloudellinen ja sosiaalinen tilanteensa äärimmilleen kiristettyjen talousbudjettien olosuhteissa. Minkä tien he kansakuntana valitsevat kuljettavakseen varsinkin, jos heidät jätetään suuressa määrin oman onnensa nojaan?

Sosialismi talous- ja yhteiskuntamuotona ei ole vanhentunut käsite. Eikö se ole reaalinen vaihtoehto silloin kun taloudelliseen ahdinkoon ajetuissa maissa yhä suurempi osa väestöstä (enemmistö) alkaa olla sitä mieltä, että sosialismi on parempi vaihtoehto kuin koko kansan loputon velkavankeus.

4.4.2011 Seppo Ruotsalainen

Reunamerkintöjä isänmaallisuudesta no 2

MIKSI SKP on se  ISÄNMAALLINEN VAIHTOEHTO ?

Kun katsoo mitä viime vuosien politiikka on saanut aikaan, on se ollut työpaikkojen, tehtaiden, monenlaisen tuotannon pakoa kauas ei vain Eurooppaan, vaan muihin maanosiin.
Miksi?
Siellä saadaan suuremmat voitot omistajille.
Olipa kyse  suomalaisesta tai ylikansallisesta yrityksestä.
Pääomalla kun ei ole isänmaata, vaan se menee sinne missä se saa suurimmat voitot.

Samoin on viime aikojen politiikka johtamassa varallisuuden siirtämiseen muualle maailmaan, erilaisten ylikansallisten pankkien pönkittämiseksi ja tukemiseksi.
-   Kun kreikkalaiset pankit maksavat saksalaisille pankeille niiltä saadusta lainasta 11 % korkoa, mutta saksalaiset pankit IMF:lle lainasta vain 1 % korkoa, on kyse eräänlaisesta ryöstöstä!  Eli isot syövät pienet vai miten se menee....?

Sen sijaan marxilaisittain ei työläinen ole koskaan toisen maan työläisen vihollinen, vaan se vihollinen on juuri se pääoma, sen omistajat ja keinottelijat. Siksi ei kommunistien politiikka perustu toisen työllä rikastumiseen, vaan se on kapitalismia pelkimmillään. Siksi onkin oikein, että nyt mm. Nokian työntekijät vaativat 3 vuoden palkan irtisanomisista kuten aikanaan Bochumin irtisanotut tappelivat itselleen Nokialta. Työläisten ylikansallinen solidaarisuus on nähdäkseni samalla osa isänmaallisuutta, kullekin oikeutta elinehtoihin ja työntekoon. Ilman joutumista maailmalle kulkevaksi kulkuriksi.

Isänmaallisuutta on myös SKP:n äänestäminen, sillä näin saadaan työväneliikkeen luokkakantainen poliittinen ankkuri mukaan valtakunnan politiikkaan. Sen mukana olo varmaan tuo uuden näkökulman muidenkin puolueiden (erit. sdp, vas) 'työväenpolitiikkaan'. Samalla parlamentissa ja kabineteuissa käyty sopupoltiikka voi saada uudet kasvot, joissa näkyy kadun miesten ja naisten joukkoliikkeet, kansanliikkeiden vaatimukset ja kannanotot.
-  Työläisellä kun ei ole menetettävänään kuin kahleensa - toisin kuin pääomalla, joka pelkää taloudellisen romahduksen seurauksia.
-   Ja niitä on tänä aikana toki syytä pelätäkin, sillä siksi lujaa on kapitalismin kriisi taloudellisin, ympäristö- ja elintarvikeongelmin energiakriisistä puhumattakaan menossa alamäkeä.
Kyllä isänmaattiomat, epäisänmaalliset pääomapiirit tulevaisuuttaan pelkäävätkin.

Minulla ei ole sijoituksi, joiden vuoksi pelätä!
Entä sinulla?

USKOMATON KELAN TEMPPU/ VÄÄRYYS ELÄKELÄISIÄ KOHTAAN

Tänään olimme vaalimökilla ja sen edustalla kävelykadulla Turussa. Ihmisiä oli ympärillämme suurimman osana ajast kuin 'vinkkiläs kissoi', ja koko päivä oli hyvä.
Tapaamisista on kerrottava kaksi esimerkkiä miten eläkeiläisiä kohdellaan:

TAPAUS 1.
Tulipa paikalla luokseni vuosien takainen tuttu. Matkassaan mukana oli luonaan  Ruotsista käymässä sukulainen, joka kertoi uskomattomia asioita. Omaisia - ja lukemattomia muitakin jo eläkkeelle siirtyneitä ulkosuomalaisia on Ruotsissa muistettu Kelan taholta hurjilla karhuilla.
-   Kyse on siis ihmisistä, jotka ovat ennen Ruotsiin muuttoaan olleet jo Suomessakin töissä, ja nyt Ruotsissa eläköidyttyään ovat saaneet myös ansaitun pienen eläkkeen Suomesta. Kuitenkin tänä talvena on Kela lähettänyt karhukirjeen, jossa vaaditaan maksamaan jopa seitsemän (= 7) vuoden ajalta eläkettä takaisin Kelalle.
-   Aikanaan on kuulemma eläke laskettu väärin ja nyt jopa 20 000 vaaditaan maksamaan takaisin.
Asiasta kertoneet toteavat, ettei kyseisillä eläkeläisillä ole missään nimessä moisia summia missään jotta voisi ruveta maksamaan 7 vuoden ajalta osaa maksetusta eläkkeestään takaisin. Ja todella noinkin huomattavia summia!

Aion ottaa asiasta selvää, mihin moinen perustuu, sillä jos virkailijat ovat vuosia sitten laskeneet ja panneet maksuun eläkkeen, ei vanhukselta voi odottaa, että tekee omat laskelmansa, ja ihmettele tuleeko nyt liikaa rahaa...
-   Voinkin kertoa, että asiasta tulee lähipäivinä ent. ministeri Hyssälä saamaan postia...sai sitä aikanaan perusturva-asiastakin.

TAPAUS 2
Tulipa mökillä luokseni kahvia ja lehtiä hakemaan eläkeläisrouva. Kertoi, miten valtionkonttorion taholta kerrottiin, että ei saakaan lesken eläkkeenä puolison kuoltua sitä puolikasta, joka oli kerrottu tulevan. Puoliso oli menehtynyt syöpään syksyllä ja asia on nyt ajankohtainen. Tämä leskivaimo oli vallan hämmästynyt, kun oli valtionkonttorista (josta miehen eläke tuli) oli saanut viestin, ettei hänelle kuulu kuin siitä puolikkaasta vain puolet, elin n 25 % edesmenneen puolison eläkettä.
Kumpikin tavallaisia pienipalkkaisia työläisiä, 13-vuotiaasta työssä olleita ja lapset veronmaksajiksi kasvattaneita, kuten rouva kertoi.
-   Nyt vaan tuntui pahalta, että eläke joka ansaittu, leikataan outojen uusien säädösten vuoksi puolikkaasta puoleen. Se on jo pahempi kui se leikattu indeksi!
-   Ellei olisi aikanaan saanut säästettyä omaa asuntoa jossa nyt edullista elää, olisi todella tiukkaa, sillä oma eläke jää tyypillisesti alle sen köyhyysrajan.

Näin siis hyvinvointivaltio hoitaa asiat -  ja mm. eläkeläisten etuudet!

pakko kertoa...TEHYN HAUSKA VAALIPANELI....

tapahtui torstai-iltana:

Tehyn 'syrjintävaalipanelista' tulin minulle yksi kauden parhaita vaalitilaisuuksia!  
TS:n ex-päätoim. Aimo Massinen oli puheenjohtajana ja aloitti tenttaamaalla taloutta panelisteilta; kun kierros käyty tutuin fraasein, hän kysyi haluaako yleisöstä joku tähän talousasiaan....ja näinhän pääsinkin heti alkuun suoraan prof. Haaparannan artikkeliin edellisen pvän TS:ssa. Hän torjuu ja kumoaa VM:n / Kataisen väitteet kestävyysvajeesta väärin lasketuiksi ja toteaa, että Suomen velkaisuusaste ja kestävyysvaje ovatkin vallan olemattomia. Kysyin pitkän pöydän takana olleilta panelisteilta, ovatko he valmiit ottamaan professorin julkaisemat näkökulmta ja kommentit huomioon ja jättävät omaan arvoonsa Kataisen/VM:n  puheet. Kaikki olivat asiasta ymmällä eikä uskaltanut ottaa edes kantaa uuteen tietoon josta kerroin....
- Massinen osoitti sympatiaa mulle kysymyksestäni,  ja jo toisen kysymyskierroksen perään antoi taas puheenvuoron. Sen tehdäessään Massinen totesikin antavansa puheenvuoron 'illan viralliselle opponentille'...

- Näin minusta tuli itseasiassa illan eräänlainen 'stara' ja sain monessa asiassa esittää asiantuntemusta, sillä niin heikkoja olivat mielestäni monen ehdokkaan vastaukset sekä minun että Massisen kysymyksiin. Uskallan todeta, että kyllä on kevyttä ainesta.
No, kukaan ei tuntenut tuota Haaparannan artikkelia tai sen pvän pääkirjoitusta aiheesta, ja kun kun esim. Kaija Hartiala (kok, ex kj. ja lääkäri) yritti laina-asiaa paisutella, Massinen perusteli lisää mitä olin kysynyt...(!!)

Ilta oli vuosikausiin todella yksi hauskimpia ja kiinnostavimpia paneleja; itse asiassa sain sieltä yleisön joukosta tokasta pöytärivistä melkein paremman roolin kuin yksikään edsukuntaryhmän panelisti!!
Useimpien puheenvuorot olivat niin sisällöltään kuin esityksenäkin mielestäni varsin heikkoja. Osa jopa puhui kuin itselleen jotain mumisten pää alas papereihin katsoen...

Parasta kun tuo ex - kj Kaija Hartiala oli pukeutunut saman punaiseen takkiin kuin minun iso hartiahuivini, ja hänellä oli myös punaiset silmälasin kehykset, kehuin miten kaimalla on paitsi vallan fiksu nimi, todella hyvän värinen takki ja lasit, mutta miten siitä huolimatta olen vahvasti eri mieltä vanhusten hoidon tasosta ja tilanteesta,  kaikki remahtivat iloisesti nauruun. Ja alkoi uusi kierros vanhustenhuollosta, kun osoitin vähän muuta mitä panelistit ensin puhuivat.

Kun panelistit olivat illan päätteeksi pitäneet loppupuheenvuorot, sain myös automaattisesti viimeisenä sellaisen. Kiitin panelisteja hirtehisesti värikkäästä keskustelusta (juuri oli joku todennut, että kaikki niin samanmielisiä ) ja totesin, että oma loppupuheenvuoroni onkin jatettuna kirjallisena pöydissä jokaisella! (Tein 2-sivuisen informaatiolennäkin, asiaa täynnä olevan siitä artikkelistani, joka on myös TA:n sivulla kohdassa teoria/ ja siellä alaspäin rullaamalla juttuun 9.3. kk)

PS. Lopuksi kävin viemässä myös Massiselle tuon 'loppupuheenvuoroni', mies katsoi sitä nopeasti molemmin puolin, ja nyökkäsi kun sanoin, että siinä kovaa faktaitetoa, ja taittoi sen visusti povitaskuun...