Käynti terveysasemalla

...oli tänään varsin myönteinen kokemus taas kaikista julkisen puolen ja terveydenhuollon toimintaan kohdistuneista kriittisistä puheenvuoroista huolimatta

Aamu kahdeksalta aloitettu puhelinsoitto ajanvaraukseen tuotti vastapuhelun klo 8.50.
Asian esitettyäni kysyttiin, ehdimmekö vastaanotolle klo 9.30 - kyse kun oli akuutin ajan tarpeesta.
Vastasin, että tokipa kyllä. Ei kun matkaan.

Lääkärillä oli toki kiirusta, aikataulu oli pikkusen myöhässä, mutta ulos tulikin meitä ennen meitä vanhempi pariskunta. Ja kun pidän lääkäriämme varsin perusteellisena ja huolellisena miehenä, suon anteeksi ajan viiveen.
Ja tilanteen mukaan tuli myös lähete röntgeniin - jotta poissuljetaan mahdollinen murtuma. RTG:ssäkin kaikki sujui joutuisaan.

Kun ihmiset valittavat julkisen puolen palveluista, on tarvinnut olla huonoa tuuria tai suuria vaivoja, jotka eivät mahtuneet varattuun aikaan, eli typistettyyn varttiin.
Asia erikseen on tilanne, jossa joudutaan ' myymään ns. ei - oota' - esim. että asemalla ei ole tänään ja huomenna yhtään lääkäriä edes paikalla ... ja niinikin nykyään voi olla! Aikanaan oma asemamme toimi kuukausia ilman yhtään lääkäriä työterveyshuollossa, ja siklloin oli todella huono tilanne selittää ihmisell asiaa. Maarit joutui aina vaan ohjaamaan muualle ja r(uu)(i)suja niskaansa...

Missä sitten mättää?
Yksi suuria ongelmia mielestäni on, että lääkkärin pitää puida vartissa potilaan asiat.
Siinä ajassa on
*kuunneltava potilaan vaiva,
*mahdollisesti selailtava koneella aikaisempien käyntien tietoja (edell. käynnit/lääkitykset/labrat jne) samalla...
*tutkittava,
*vastattava potilaan kysymyksiin,
*tehtävä hoitosuunnitelma ja selostettava se potilaalle,
*tehtävä tarvittavat jatkolähetteet
*ja vielä kirjattava asiat koneelle... etc etc.
Jos vastaanotolla on vanha, varsin sairas ihminen tai monisairas, loppuu siinä aika väkisin.
Vaikken lääkärin työtä tehnytkään, on sanottava, että ensimmäiselle käynnille itse varasin potilaalle aina huomattavasti pidemmän ajan kuin seurantakäynneille...sen pidin välttämättömänä, sillä omassa työssäni potilaan ohjaus ja opettaminen oli yksi varsin tärkeä osa arkea....ja ensimmäisen käynnin varassa jatkettiin suunnitelmassa eteenpäin...

Nyt niin tiivistetyissä vastaanottoajoissa ( vartti) on varmaan yksi niitä syitä, joden vuoksi lääkärit pakenevat terveyasemilta.

Ei koskaan liukuhinhatyö ole tuottanut hyvää jälkeä teollisuudessakaan.
Kyllä liukuhihnan vieressä työntekijä uupuu ennen pitkää.
Eikä sitä korvata aina rahallakaan.
Samaan aikaan ovat kuitenkin jäljellä huonon palvelun saaneet potilaat, vaikka lääkärin palkka nousisikin.

Terveydenhuollon asioita pantaessa kutnoon olisi lähdettävä siitä, etta aikaa potilasta kohden on varattava ainakin takavuosien 20 minuuttia, - toki urani alkuaikoina lääkärillä oli kaksi potilasta tunnissa.
Silloin ehtii kuulla, tutkia, kirjata, ja ymmärtääkseni lääkärikin koki voineensa kunnolla paneutua potilaan ongelmaan.

MUTTA MedOne, joka hoitaa hommia mm. Turun päivystyksessä, onkin kehunut Lohjalla, miten firman lääkärit ottavat päivystksyksessa vastaan 10 potilasta tunnissa!!
Täytyy kysyä, mitä siinä ajassa kuullaan, nähdään, tukitaan, paloidaan, kirjoitetaan...Ei ainakaan potilasta ehdo riisuttaa tutkimuksia varten. Varmaan flunssapotilaan keuhkotkin kuunnellaan vaatteiden päältä!
- Tai kuten muinainen lääkäri Turussa muutama vuosi sitten vastasi krooniseksi vaivaksi äityneen rasitusvammaisen olkapäänsä kanssa vastaanotolle menneelle n. 45-vuotiaalle naiselle:
palpoituaan olkapäätä kahden puseron läpi hän sanoi ykskantaan vakavan.
- 'No, ei siinä ainakaan nyt syöpää ole!'
- johon potilas totesi, ettei hän ole sitä epäillytkään, vaan mitä tehdä nyt olkapäälle, joka lakkaa vähitellen liikkumasta...
Kyse oli siis frozen shoulderista, ns. jäätynbeestä olkapäästä ja sen hoidosta...jota lääkärin oli vaikea hoksata, mutta eipä kestänyt käyntikäänm kymmentä minuuttia...
************************
Nyt ei missään nimessä asiaa eikä tyuötä nopeuta tietokone, sillä sen myötä päinvastoin jotkut asiat etenevät jopa hitaammin. Sen nimissä ei koskaan saisi kiristää aikatauluja.
- Entäs kun ohjelma kaatuu, kone tiltaa, takkuilee vaikka päivityksen jälkeisenä aamuna...silloin kaatuu koko päivän hommat.
- Ja mitä enemmän suunniteltu sille päivälle, sitä enemmän kaatuu.
Ja sitä suuremmaksi kasvaa stressi niin potilailla kuin lääkäreilläkin.
- Hakeako töitä muualta, jossa pääsee vähemmällä?
Inhimillinen ajatus sekin. Vai mitä itse tekisit?
Kun ensi vuoden suunnitelmia tehdään, tulisi myös tämä asia huomioida terveydenhuollon toimipisteissä!
PS.
Huomenna odottelemme vastausta rtg:stä, lääkäri soittaa...

Mihin unohtui

....puolueilla se ihmisten enemmistön vahva mielipide!
Tässä puhun taas kerran siitä, mistä ihmisten enemmistö, eli julkisista palveluista!
Kylläpä toki yksi ja toinen niistä on puhunut, mutta mm. tänään aamulla paljastui taas mitä puoluejohtajat kiemurtelevat asioissa.

Tarja Cronbergilta tivattiin, miksi julkiset palvelut ovat heidän ohjelmassaan niin korkealla todettu. Eivätkö yksityiset palvelut kelpaa tuottamaan palveluja?
- Mitä vastasi puheenjohtaja - ministeri!
- 'Kyllä on sellaisia julkisia palveluja, joita ei voida yksityistää, kuten kirjasto, ei sen yksityistämisestä tulisi mitään...mutta toki ulkoistaa ja yksityistää muuta voidaan hyvinkin...esim. teknisiä toimia...'

NO NIIN!
SIINÄ SE TULI!

Jos tarkkaan ajatellaan, ovat kirjastot maksuttomia, eikä näin ollen niiden asiakasmaksuista kenenkään yksityisen bisneksen pussi paksunisi.
- Sehän niillä oli kuitenkin tarkoituksena.
Mutta kun Cronberg totesi, että kyllä mm. teknisiä asioita voidaan yksityistää, tuli totuus julki.
Siis periaatteessa voikin kilpailuttaa ja ulkoistaa, ostaa palvelut privaatilta.
Ja mainitsematta ministeri jätti, että myös sosiaali- ja terveysotimen yksityiset palvelut sopivat vihreille ihan hyvin!
Mutta silloin se hyvinvoinnin perusta, tasa-arvoisuus palvelujen saamisessa meni jo!
Ei onnistu pienin eläkkein ja päivärahoin yksityiseltä osatminen - esim. jo palvelusetelitkin eriyttävät ihmisiä varallisuuden mukaan täysin.

Mutta mikä pahinta tässä?
Samalla kun kuntalaisten vahva mielipide sivuutetaan, annetaan bisnessektorin imuroida veromarkat voittojensa kokoamiseen. Näin se asiallisesti on, sitä eivät edes talousasiantuntijat kiellä, terveydenhuollon päälliköt ja kuntien johto tietävät sen tarkkaan.

Keisari Soinin puolue ja Timo itse siis toimivat samalla tapaa.
Samaan hengen vetoon kun PS julistaa olevansa köyhien asialla, ajaa se eduskunnassa muiden tavoin Paras-hankkeita, ulkoistaminen mukaan lukien.
Ei Soinin päätä palele, kun yksityistetään.
Menkööt vaikka tuhkat pesästä, tuntuu Soinin käytännön politiikka sanovan
Ei mies puolusta kuntien itsenäisyyttä, jonka edellytys olisi toisenlainen valtionosuuspolitiikka kuin on vuosiin ollut.
Ja varmasti hän tietää myös sen, että samalla kun kuntia yhdistetään, ajetaan ennen pitkää palveluita alas.

Paikallisuutisten anti Someron kunnasta oli hyvää!
Siinä mm. kaupunginjohtaja Haltsonen totesi suoraan, miksi Somero ei mennyt mukaan suur-Salon kaupunkiin.Vastaus oli selkeä.
Palvelut menisivät pois Somerolta. Ensimmäisenä terveyspuolelta häviäsivät laboratorio ja röntgen - kuten Haltsonen aivan oikein sanoin. Kaupunkilaiset istekin tuntuivat arvostavan sitä, että kaupunki säilyy itsenäisenä ja turvaa lähipalvelut!

Hyvä, Somero!
ja myös Kaskinen, HYVÄ, HYVÄÄ!

Kaskinen on hyvässä taloustilanteessaan on poistamassa maksut niin perusterveydenhuollosta kuin päivähoidosta.
Niin sitä pitää. Poliittista tahtoa tarvitaan myös, ja sitä on nyt löytynyt. Upeaa kuntalaisten kannalta!

Mikä olisi kaikille hyvä, totetuu vain jossain.
Mutta poikkeus vahvistaakin säännön!

Pallo on pyöreä.....

...se todettiin tänään monessa muussakin tilanteessa kuin jossain veikkaussarjassa....
Itse olin pienten - vaan ei kaikkein vähäisimpien kanssa päivällä kymmenestä kahteen Piikkiössä Rungon kentällä, jossa seitsemänvuotiaita pikkupoikia oli viisi joukkueellista pelaamassa syksyn viimeistä turnausta.

Innostus oli kovaa, ja aamulla oli ilmakin suotuisaa.
Mutta ennen puolta päivää tuli ensimmäisen kerran vettä aivan kaatamalla niskaan. Suru kävi pikkupoikia ajatellessa, jotka juoksivat siellä sateessa, kannustajat ja huoltojoukot sentään joten kuten kun olivat suojautuneet...edes mustiin roskasäkkeihin...
- Kolmen ottelun jälkeen oli ruokapaussi, sen jälkeen vielä yksi ottelu turnausta ja yksi haasteottelu.
Näin harvemmin mukana olleena tuntui hurjalta, miten sukat ja housut olivat jo alkulämmittelyssä aivan kurassa...kenttä kun oli märkä yöllisten sateiden jälkeen... Ja kun koko turnaus oli ohi, ei kuraa puuttunut...
- No tärkein - se tulos vai?
- Ei sitä niin tarkkaan aina tiedetty maaleja, mutta kai siinä tällä Hannunnityn joukkueella meni niin, että yksi voitto ja neljä tappiota, ja kaikille kunniakirja.
Ja kiiruusti kotiin, vaatteet pesukoneeseen ja poika suihkuun.

********************
Mutta myös vähän isommat pojat pelasivat.
He olivat Turun Kupittaalla.
Tämä oli valtakunnallinen maahanmuuttajien joukkueiden turnaus.
FC Komar, josta taannoin kerroin, on nyt monikansallinen futisseura, jolla oli nyt jo kaksikin joukkuetta turnauksessa, ja ovat samoin jatkamassa edelleen, kun sarja keväällä alkaa.
Ovat kuulemma yksi pietarilaislähtöinen maalivahti ja nigerialaissyntyinen kärkimies Deauf uusia kovia tekijöitä joukkueen uusina kantavina voimina jatkoa ajatellen.
Hieno juttu!
Näin maahanmuuttajat voivat tulla esiin myönteisissä merkeissä ja mediassakin - toivottavasti - saada muuta tilaa kuin vain silloin, kun joku maahanmuuttajista on eksynyt sille kaidemmalle polulle...

Kuvassa on pelaaja kummastakin joukkueesta
(pietarilaissyntinen maalivahti toisena) ja lisäksi
Kurdistanin television edustaja, sillä pelit lähetettiin
kaikki myös maailmalle!!
Taivaskanavat toimivat!

Muuten, kun viikolla olimme Lausteella vaalimkampanjamme kanssa, oli paikalla myös niitä pieniä maahanmuuttajapoikia. Joku alkoi tutkia lehteä tarkoin ( lehti jossa oli erikseen se etusivu NAISVOIMAA)
ja löysykin yllättäin komean valokuva FC Komarin joukkueesta.
Siitäpä pojat innostuivat, he nimesivät sieltä monta tuttua ja sivu lähti poikien mukana matkaan.
******************
Siis koko päivän yhtä ulkoilua, liikuntaa, ajattelisi äkkiseltään !
Oli toki illalla vielä kolmen tunnin mittaiset palaveritkin vaaliasioissa....
******************
Mutta enhän minä hiljaa ole jalkapallokentälläkään..
Piikkiössä tutustuin pika pikaa muutamaan äitiin ja isään samasta joukkueesta.
Oli sairaalamme röntgenhoitajaa, oli puistotätiä, tulevaa äidinkielenopettajaa....
Ja ennen pitkää puhuimme täyttä höyryä niin terveydenhuollon, koululaitoksen kuin sos.keskuksen lastensuojelun ja -palvelujen toiminnoista ja supistuksista.
Siis sielläkin asiaa, täyttä asiaa...ja vielä politiikkaa...jota niin moni vierastaa...ajattelematta, että juuri kaikki arkinen ja niihin liittyvät päätökset ovat sitä politiikaa...!
******************
Mutta nyt tämä tästä, sielläpä nousi esiin asioita mm. Seikkailupuiston uusiin maksullisiksi muuttuneisiin palveluihin, joista aion vielä tämän jälkeen kirjoittaa Kulmakunta - lehteen yleisöosastolle.
Tapaamisiin taas huomenna tällä palstalla!!

Kirjastonhoitajan mietteitä...

oli Varissuolla tänään mahdollista kuulla ja jutella sen jälkeen,
kun Kirstin ja Veikon runomatinea Pro Kirjasto oli päättynyt.
Toki paha töppini oli, että olimme paikalla tasan tuntia liian myöhään, runot olivat juuri päättyneet. Milessäni oli kaiken aikaa klo 15, mutta se alkoi klo 14. Että nolotti ja harmitti.Mutta ellei mitään tee, ei mitään satukaan.

Väkeä oli pienessä studiossa hyvän matkaa kolmatta kymmentä. Ihan hyvä tunnelma tuntui olevan, ihmiset olivat aivan haltioissaan esityksistä. Ja jälkeenpäin jäivät monet kiittelemään ja juttelemaan Veikon ja Kirstin kanssa.
He olivat tehneet lyhyen napakan kannanoton myös kirjastojen puolesta ja monistraneet sitä kaikille, osa jäi kirjastoonkin. Se oli samalla kannanotto erityisesti Varissuon kirjaston tulevaisuudesta, jonka alakerrasta ollaan tekemässä nuorisotilaa.

Kun studio tyhjeni ja Kirsti riensi seuraavaan esiintymiseen Turun kirjamessuille, jäin juttelemaan kolmenkin eri kirjastonhoitajan kanssa. Yksi heitsä aikoinaan naistemme toiminnassa aktiivisesti mukana ollut.
Muutama arvio ergonomian näkövinkkelista ja samalla sillä taustalla, että istuion aikanaan neljä vuotta rakennuslupia käsitelleessä rakennuslautakunnassa. Silloin myös oppi yhtä ja toista. Myös ammattiini liittyen tekemilläni lukuisilla työpaikkakäynneillä aukesivat silmät monille asioille.
- Erityisesti alakerran tulevaisuus hämmensi. Ensinnäkin tila on mielestäni liian matala kyseiseen utteen käyttöön. Toisekseen suuri avoportaikko antaa suoraan yläkertaan. Ei voi olla avointa tilaa, jos alkakerrssa hyörii nuorsio. Mihin jää hiljaisuus?
- Vaatii lasiseinän, pyöreän suuren porrashuoneen ( katso kuvaa yllä!) ja kaikkien rakenteitten huomattavaa muutostyötä, jos sen kerrosväli aiotaan tukkia.
Tulee siitäkin aimo kustannukset. Ja kukas ne sitten maksaa? Taas pois nuorison tai kulttuurin budjetista vai?
Ja vuokra nousee korjauksen myötä - sehän aiheutti kustannuksia!?

Entä nyt täynnä hyllyjä, kirjoja, videoita, tietokoneita ym. oleva lasten kirjasto alkerrassa. Minne kaikki tavara? Kirjastonhoitaja osoitti aikuisten osastolla lukusali- ja käsikirjasto-osastoa, joissa on normaalisti paljon kävijöitä päivittäin - osa käynyt uskollisesti kaikki kaksikymmentä vuotta kun kirjasto on ollut olemassa. Kirjastonhoitaja olikin sitämieltä, että ratkaisussa kärsivät niin aikuitsen osasto kuin lasten osasto. Ja nuorisolle kun tarvitaan tiloja, typistetään heille suunnattu osa kirjastoa pieneksi sykeröksi aikuisten osaston nurkkaan!!

Hulluja säästöjä!
Niistähän siinä on kyse. Ei mistään muusta.
Taas nähdään tässä se nykyinen hallintyokunnille annettu tavoite vähentää kaavamaisesti kaikissa hallintokunnissa 5 % toimitiloja!
- Olispa mukava tietää, olisivatko suunnittelijat ja virkamiehet valmiit vähentämään omista neliöistään - siis kodistaan tiloja. Vaikka pari lastenhuonetta pois kokonaan. Tai tontistaan samoin.
Tuskin, vaikkei aina viihtyvyys ja tarkoituksenmukaisuuskaan kärsisi.

Silkkaa asenteellisuuttako? Niin väittäisin.
Tässä näkyy mielestäni selvä asenteellisuus suurimman lähiön monikulttuurisen väestön palveluihin.
- Eivät tarvitse kirjastoa lapsilleen. Ja nuorisotilaksikin riittäköön tuo alakerran matala tila!
Se oli muuten asia, jonka myös nuoroistoimen ihmiset olivat tutustumiskäynnillään heti todennet.
Miten ilmanvaihto toimii jos väkeä kerrallaan on paljon paikalla, entä onko ylipäänsä asetusten mukainen kyseiseen käyttötarkoitukseen? Ehkä, ehkä ei. Kuka on sen tutkinut?

Moniko päättäjä on käynyt?
Käytännössä tuli taas paikalla kuitenkin todettua vuosien jälkeen omin silmin tämänkin kirjaston viihtyisyys niin aikuisten kuin lasten osastolla. Moniko nykyinen päättäjä on oikeasti nähnyt vaivaa ja ollut tutustumassa siihen, mistä ovat päättämässä. Kyllä pitäisi taas vaatia päättäjiltä katselmus paikalle!
Ja samalla vaihtaa suunitelmat uusiksi:
a) Kirjasto pysyköön kirjastona!
b) Varissuon alunperin nuorisotalokäyttöön rakennettu talo uudellen sille tarkoitettuun käyttöön, ja
c) Kansainvälisen koulun sijoitus muualle kaupungissa. Nytkin koululaiset matkustavat kaupungista aamulla Varissuolle kouluun, miksei muualle!!
Kirjasto kirjastona, nuorkkari uudelleen nuorkkariksi ja kansainvälinen koulu muualle kaupungin tiloihin, niitä on.

Mitä mieltä olet asiasta?

'...Sitten salaatintekijäksi, ellen....

...kumminkaan pääse sinne NHL:ään' -tuumii kahdeksanvuotias Matias.
- Tosin liikunnallisesti niin jalkapallon kuin jääkiekon suhteen varsin lahjakas ja ikäisekseen taitavakin lapsi. JA koulukin sujuu ongelmitta.
Mutta ajateltaessa tämän päivän lasten ja nuorten elämää ja kilpailua kaikessa, pärjäämisen ja pätemisen tarvetta, suoritutumista ja suorittamista, on oivallinen juttu, että kahdeksanvuotiaan pojan oma ajatus on tuottanut noin oivallisen vaihtoehdon.
Ei elämä ole sittenkään yhden vaihtoehdon varassa! - ellei sinne NHL:ään pääse.
Muutakin on. Hyvä niin.

Mutta miksi juuri salaatintekijäksi?
- 'No kun se on niin hauskaa' - on vastaus ykskantaan.
Matias (sisareni tyttären poika, perheen kolmesta lapsesta vanhin) saa joka päivä olla tekemässä salaatin, kun ruoka-aika lähestyy. Tapa on ollut erinoaminen myös sen vuoksi, että ruokailu sujuu paljon paremmin ja ruokakin häviää lautaselta nopeammin - aiemmin kun se oli vähän kitsasta. Nyt sitä tehdään myös itse!
Mutta mielestäni parasta kaikessa on, että valinnan perustelu on se, että se on hauskaa!
Niin sen pitäisi olla! Työn nimittäin hauskaa!

Kunpa kaikki lapset voisivat samalla tavlla haaveilla, harrastaa ja tehdä äidin kanssa kotona ruokaa.
Niin sen pitäisi voida olla. Vaan kun ei ole. Ja me aikuiset olemme siihen syylllisiä.
- Ja liian usein ne tahot lisäksi, jota vaativat äideilta ja isiltä yhä vaaan enemmän ja enemmän panostusta työssä, lisää opiskelua tai vaikka omien vanhempien hoitoa. Tai paljon muuta. Niin, että se yhteinen tavallinen aika kotona on olematon.
Puhumattakaan yhteisestä ruoan teosta. Ja kun se on vielä hauskaakin!

Prof. Lea Pulkkinen korosti tärkeää asiaa aamulla.
- Koululuokkien ja koulujen koot ovat aivan liian suuret.
- Ja tästä puhuessamme psykolgi-miniäni korosti vielä lisäksi, että itse asiassa jo päiväkotiryhmät ovat liian suuret - aivan kuten niin usein olen itsekin korostanut.
- Kun Onni oli viisi vuotta sitten päiväkodin ryhmässä 'Perhoset', oli siinä 12 lasta. Nyt Sanni on samanikäisenä tässä ryhmässä, mutta lapsia onkin 19.
Lisäys yli 50%!
Toki aikuisiakin on enemmän, mutta mikä lopputulos. Seinät ovat entiset, neliöt ovat entiset. Vain melu, ääni, meno ja meiniko ona kaksinkertainen.
- Onko ihme, että ammattitauti päivähoidossa on meluvamma?
- Onko ihme, että lapset ovat päivän jälkeen ihan uupuneita?

Tiedossa on kovatasoisen melun vaikutus ihmisen keskushermostoon, kun se toistuu pitkin päivää ja päivittäin. Se vaikuttaa myös unen laatuun, keskittymiseen ja jopa hermostuneisuuteen pahimmillaan.
Onko ihme, että lapset reagoivat ryhmissä myös toisiaan kiusaten - kun ei muutakaan jaksa keksiä!

Kaiken tämän takana on jatkuva tehokkuuden vaatimus. Jatkuvana ohjenuorana säästöt.
- Ja jatkossa vielä henkilökunnan kanssakin sijaisten palkkauskieltoja - jos niitä edes saisikaan.
Mutta ainakin Turussa on taas loppuvuoden tiukka sijaiskielto päällä. Kun on säästettävä!

Kauanko näin mennään?
Kuka kantaa vastuun?
Päättäjät!

Tänään kerrottin, että neljän vuoden kuluttua uusitaan opetusohjelma taideaineita lisäten.
Mutta se ei auta, jos ryhmät, luokat ja koulut ovat edelleen suuria ja vielä entistäkin suurempia.
- Pitäisi lisätä yhteisöllisyyden oppitunnit!
- Hahhah.
- Mutta ellei yhteisöllisyys muuten toteudu, niin voisi luokassa edes leikkiä yhteisöllisyyttä - jos nyt luokkaakaan sinällään on, - on vain eri tunneilla erilaisia ryhmäkokoonpanoja oppiaineen ja kurssin mukaan.

Mutta pääasia on, että
- kaikki lapset voisivat haaveilla, leikkiä, olla rauhassa vain kotona,
- ja vaikka välillä taas kovissa treeneissä ja matseissa.
Mutta kaikkea sopivassa suhteessa sekoitettuna, silloin tulee hyvä salaatti!
Semmosta sallaatia Matiaskin varmaan isona haluaisi tehdä!

Kuka kertoisi....

....Siis minkä?
1.
- Turun valtuustossa istuvalle valtuutetulle ja sosiaalilautakunnan puheenjohtajalle asian, joka hänen tulee ehdottomasti tietää:
Sen, että huolimatta hänen toisenlaisista väitteistään on Turku vakaasti myymässä ainakin kirjattujen suunnitelmiensa mukaan kaikki vuokratalonsa, mukaanlukien Ruuskorttelin.

Kun syyskuun alussa Ruusukorttelissa valtuutettu, sos.ltk:n pj Leena Koikkalainen( sd) innostui väittämään, ettei Ruusukorttelia olla myymässä, ei hän ainakaan ole kuullut.

Tänään taas muiden asioiden yhteydessä avasin Turun omistajapoltiikkaa koskevan asiakirjan, jossa on tarkoin mnääritelty, mitä asuinkiinteistöjä ja millä aikataululla ollaan myymässä. Siinä ssanotaan aivan selvälklä suomen kielellä, miten kaupunki on suunnitelmien mukaan luopumassa palevlutalosta.
TVT-asunnot (=turun vuokratalot) niminen yhtiö, jonka toiminta määritellään sosiaaliseksi asuntotoiminnaksi - ja joka on vielä 100 % kaupungin omistuksessa, omistaa 69.3 % Puistovalkamasta.
Siitä tulee asiakirjan mukaan kuitenkin luopua tai fuusioida alakonsernin emoyhtiöön...(??)
Tämä siis vain yksi hippunen siitä koko myymis. ja luopumislistasta, jonka Turku ja sen johtavat virkamiehet ja päättäjät ovat saattaneet näin pitkälle valmiiksi!

Mutta huomaa siis se, että sosiaalilautakunnan pj - demari ei tunne oman toimialueensa tulevaisuuteen liittyviä asioita!
- Sen paremmin vanhusten palvelutalon kuin ylipäänsä kaupungin sosiaalisten asuntojen, kuten erilaisten vammaisten ja kuntoutumispotilaiden kotien myyntiaikeita sijoittajille!
Kyse on muuten samasta ihmisestä, joka oli valmis heti juhannusviikolla panemaan täytäntöön sosiaalilautakunnassa asiakasmaksujen korotuksista päätöksen.Siitäkin huolimatta, että demarit eduskunnassa äänestivät asiaa vastaan!

2.
Kaupunginhallituksen ja terveyslautakunnan jäsenille järkeä!
Kaupunginhallitus on nimittäin vakaasti ollut maksamassa TYKS:lle 3.3 miljoonan euron laittomia maksuja!
Kyse on asiasta, josta kirjoitin mm. blogissani ja taisin saadan vuoden vaihteessa asian kerran TS:n yleisöosastollekin. Olin kauhuissani siitä, että huolimatta lakimiesosaston selvityksestä ja selkeästä kannasta asiassa luottamusmiehet tekivät toisenlaisen päätöksen. Terveyslautakunta jo osaltaan oli joulun alla valmis maksmaan, vaikka omat rahat ovat aivan tiukalla. Ja nyt sama tahti jatkuu! Mitä nyt kolme miljoonaa missään tuntuu??

Talvella eri trilanteissa palasin aisaa useissa puheenvuoroissa ja kirjoituksissa.
Mutta vasta nyt syksyllä ovat asiaan tarttuneet muutkin. Mutta siitä huolimatta, että kokoomus on asiaa paheksunut, on taas siirtoviivemaksusta tehty myönteinen päätös - siis laiton kaiken lisäksi!
Miksi? Kertokaa se minulle!

Vasemmistoliitolta olsi edes odottanut hoksnokkaa asiassa, mutta ei. Onko kyse siitä, että toien sen kh:n jäsenistä (Rinne) on TYKS:n palkkalistoilla.
Lautakunnan Lähteenmäen (siis vas.) mielestä asia oli ihan ok. Samoin kun kerran valtuuston yhteydessä kysyin Artesolalta kantaa asiaan, hyssyrtteli hänkin sitä ja sanoi että siitä nyt vaan on sovittu jo demarienkin kanssa!!!

Sillälailla!
Siis huolimatta, että terveydenhuolto taistelee rahapulassa, on lautakunta valmis heittämään yk,i kolme miljoonaa yli laidan. Jos TYKS-piiri joskus joutuisi palauttamaankin rahan oikeusprosessin jälkeen, ei se enää koskaan palaa terveydenhuollon budjettiin!

Todella tyhmää!
Ja samalla parutaan rahapulaa. Näistä se koostuu.
Mitä kaikkialla muualla onkaan tehty! Mene ja tiedä.
Jostain on aloitettava remontti!

MITÄ EILEN OPIN? - Syrjäytettyjen ja muutoin pienituloisten ....

ajatuksia eivät nykypäättäjät kuule eivätkä arvosta.
Siitä pettymys, josta kertoivat eilen Lausteella kampanjassamme tapaamani ihmiset.
- He, jotka istuivat ja kuluttivat päiväänsä 'pulipenkeillä', kuten ympärillä pyöräilleet pikkupojat asian ilmaisivat.
- Tai he, jotka tulivat lähikaupasta pienten ostostensa kanssa, kuten mies rollaattorilla kulkien, ja ensi töikseen suri kaupungin suunnitelmia myydä myös Lausteella olevat Lehtolaakson talot! Itse kun asui varsin tyytyväisenä tällaisessa talossa.
- Tai he, jotka olivat ikkunoistaan ja parvekkeeltaan nähneet telttamme ja tulivat vähän kierrellen mutta selvästi vartavasten juomaan kupposen kahvia ja hakemaan lehtiämme, ja joiden ihmisten kanssa kuitenkin juttu luisti.
Tiedä häntä, vaikka osalle olisimme olleet päivän ainoat juttukaverit - siltä tuntui.
- Tai he, jotka jäivät bussista pois läheisellä päätepysäkillä, kiirehtivät töistä kotiin, mutta ottivat kiireen keskellä mieluusti lehden.

*************************
Olipa eilen onnen kantamoinen. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, jos kohta tuuli olikin purvean hyytävä. Olimme - tällä kertaa viisi ehdokasta ja muutama tukirinkiläinen - iltapäivän Lausteella, joka on yksi suuria turklulaisia lähiöitä.
Siellä on perinteisesti asukkaiden enemmistö työläisväestöä ja pienituloisia ihmisiä, mutta liikaa myös tämän maailman syrjäyttämiä ihmisiä.
Telttamme ja banderollimme 'ASUKKAAN ÄÄNI VALTUUSTOON, SKP- kommunisit ' - olivat Kirjurin aukiolla - ei siis Kirjurinluodolla!

Kaiken aikaa pyöri teltan ympärillä väkeä hiljakseen, välillä reilumminkin, sillä viereiset kauppa, pubi, parturi ja päätepysäkki pitivät liikennettä yllä.

Mitä taas opin?
Oli merkillistä tavata juuri eläkeikään ehtinyt ravintola-alan ammattilainen, tarjoilija, joka kertoo olleensa vain kerran elämässään äänestämässä. Silloinkin kyse oli presidentistä!
- Hän oli sitä mieltä, ettei se mitään vaikuta, jos äänestää tai ei. Eivät asiat kuulemma äänestämällä muutu.
Ja nainen kuuluu siis meidän suureen ikäluokkaamme! Toki perustellessani, etta vain siten voi väki halutessaan valita ja vaihtaa kokonaan uuden suunnan politiikalle ja päätöksille, empi hän hetken omia ajatuksiaan, mutta päätyi taas siihen, että mitä se asioita muuttaa, kuka siellä istuu?!!

Näin taas kerran törmään siihen, että tuo on liian monen ihmisen käsitys syystä, valtamedia ei halua kertoa, miten on olemassa muitakin vaoihtoehtoja, kuin ne valtapuolueet, jotka ovat pitkäään meitä hallinneet ja joiden poltiikasta nyt kärsimme.
- On todella murheellista, että aikuisten ihmisten ajatus kulkee noin. Onko sitten ihme, että nuorten äänestysaktiivisuus on huono, jos kodin esimerkki on tällainen?
Mene ja tiedä, aikooko hän tänä syksynä äänestää.
Kumminkin otti lehtemme luettavakseen, ja jossain määrin alkoivat asiat kiinnostaa.

Omaa tilannettaan pui viisikymppinen työkyvyttömyyseläkeläinen, joka kertoo tulleensa aikanaan Savosta Turkuun työn perässä.
- Nyt aika kuluu liikaakin tuossa pubissa, hän asian ilmaisi. Siitä hän nytkin tuli vartavasten luoksemme, kun näki banderollimme ja siinä alla suurin kirjaimin SKP - kommunistit.
Nainen - varsin sileäihoinen, siisti ja puhtaasti pukeutunut, jota ei heti olisi luullut alkoholiongelmaiseksi kuten hän itsensä nyt luonnehti - kertoi, miten eno oli kotipuolessa tunnettu puoluemiehenä ja kommunistina. Tämä istui valtuustossakin, mutta sai myös työelämässä kärsiä aatteestaan.
Itsestään nainen kertoi, etta aina on kuin kodin perintönä äänestänyt vasenta laitaa.
- No, tiedä sitten, mitä se käytännössä tarkoitti, mutta nyt hän kertoi olevansa oikein tyytyväien kun näki banderollin jossa kerrotaan kommunistien tulleen Kirjurin aukiolle. Vartavasten ihmisten luo.

Näin varmaan on.
Ei kaikilla Turun syrjäytetyilla ole kahvikupposen tarjoajaa, ei kuuntelijaa, ei juttuseuraa saatikka ihmistä joka oikeasti, rehellisen vilpittömästi ottaa kantaa heidän puolestaan.
Tämä on varmaan oikea tapa tehdä ihmisten keskuudessa työtä ja puhua, mutta ei toki ainoa tapa.

Mutta ehdokkaiden on ehdittävä myös paneeleihin, on vastattava vaalikoneisiin, on kirjoitettava lehtiin ja näin vielä blogiinkin.
Mutta maan vähäisimpiä ei saa syrjiä siitä, etteivät hae tuloksia vaalikoneesta tai eivät lue päivän poltiikkaa.
- Kuka siitä valittäisi, jos on jo tullut täysin päähänpotkituksi - oli yhdenkin penkillä istuneen viesti.
Toki sen pohjalta nousikin henkevä keskustelu! Ja kyseinen mies sanoo aina äänestäneensä vasemmalta - mitä se onkin?
Ja lopulta näillä penekillä istuneet tunsivat asioita tarkkaankin.
Yllättävänkin hyvin he, jotka keskustelivat pitkään, samalla kun osa haihtui hiljakseen pois.

Kristillisellä kansanopistolla oli illemmalla paikallisten asukas- ja omakotiyhdistysten järjestämä paneelitilaisuus.
Talo oli minulle varsin tuttu, sillä aikanani olen ollut opettamassa siellä viittomakielen tulkkikoulutuksen opiskelijoille mm. kehon hallintaa, seisomista, ergonomiaa, rentoutusta aivan erikoisella tavalla kuormittavaan työhön. - Tai miten saada kyynärvarren ja käden lihakset kestämään rankka työ!

Mutta eilen illalla oli auditoriossa viitisen kymmentä ihmistä paikalla.
Toki suuri joukko heistä oli myös itse paikalllisia ehdokkaita. Kaikki näiden alueiden ehdokkaat saivat tilaisuuden lyhyesti esitellä lavalla puhujakorokkeelta itsensä ja tunnuksensa, ja lisäksi oli kahdeksasta puolueesta ehdokas pöydän takana.
Lisäksi videotykillä oli heijastettu kaikki näiden alueiden ehdokkaat valkokankaalle. Kaikkiaan heitä sen jälkeen, kun listalta puuttuneet kaksi SKP:n nimeä lisättiin, oli alueella 24 ehdokasta!
Joukossa oli pari istuvaa kansanedustajaa ja useampia valtuutettuja - siis varsin hyväosaista väkeä, ei syrjäytyneitä kuten Lausteella.

Paikalliset kysymykset olivat asiallisesti esillä. Keskusteltiin tielinjauksesta, joka liittyy Maarian kirkon luona kapean sillan ja viereisen tasoylikäytävn riskeihin ja kuolonuhreihin. Uutta linjausta kaavoitetaan.
Toinen polttava kysymys oli Turun jätteenpolttolaitos, joka on alueen keskellä, ja jonka lupa-aika toiminnalle päättyy ensi vuoden lopussa. Mihin sitten jätteet? Saksaan, kertovat lehdet?!
Reilut sata metriä on nyt lähimmästä omakotitalosta polttolaitokselle.

Äänentoistoa oli salissa, mutta kaikesta en tarkkaan sanaut selvää, akustisesti ääni kiersi ainakin näin kuulolaitteiden käyttäjälle. Kun nimittäin kokoomuksen ehdokas, KTL.n tohtori Huovinen puhui asiasta, viittasi hän johonkin kaupungin lukuisista liikelaitoksista, ja suri, etteivät niiden asioista päätä enää valtuutetut!
Siinäpä se! Ja siksi ei voi kaikista enää olla vastuussa valtuutettukaan muka!
Taisi oppia (!?) kyseisen asian minulta, kun olimme samassa paneelissa Ruusukorttelissa, ja tätä sielläkin korostin.
Nyt hän selvästikin pahoitteli, ettei voida asialle todella mitään!
Mukamas?!
Siihen mennessä kun jouduin poistumaan puoli kahdeksalta, ei yleisöllä ollut kysymysten paikkaa.
Olisin asiaan ilman muuta puuttunut.
Kukapa on ollut valmis enempää liikelaitostamaan kaupungin toimia kuin juuri kokoomus.

Aiheesta olenkin panemassa nyt Turkulaiseen pienen kommentin yleisöosastolle, jos onnistuu saamaan läpi.
Sinänsä asiallisen paneelin puutteeksi jäi se, että ainakaan ensimmäisen 1,5 tunnin aikana ei tullut ilmi edes aikomusta kääntää kysymysvuoro yleisölle. Ohjakset olivat vahvasti KoroiSet -lehden päätoimittajalla, joka itse selvästi kyllä oli paneutunut aiheisiin, joista puhuttiin. Mutta kuten sanottu, alueella asuu keskim. enemmän myös päättäjiä, joten oli varmaan syytäkin tuntea kysymykset.
Selvää kuitenklin oli, ettei mitään eroa puolueiden välillä asioissa ehtinyt syntyä. Ei ihme, että siitä kuntalaiset valittavat!

Kaikki valtuustossa vallassa olevat puolueet puhuivat sulassa yhteisymmärryksessä kokoomuksesta VAS.oon.
Vaikkei yksi puolue asioita muutakaan, kuten kepun Kosonen korosti, pitäisi sentään joitain muitakin vaihtoehtoja keskusteluissa ja asioissa näkyä mielestäni!
Nyt oli alueen toinen SKP:n ehdokas taudin kaatamana vuoteessa ja toinen haki kuumeisesti uutta tietokonetta, kun yksi oli 'kaatunut' puolilta päivin, ja piirin vaalilehti on saatava huomiseksi painoon. Ilta meni lehden taitossa. Siksi ei SKP:n ääni tullut paneelissa eikä puhujapöntössä esille.
Semmosta sattuu.

Mutta yleisöstä kaikki saivat Vastavoiman, jonka kiersin salissa jakamassa ennen tilaisuuden alkua jokaiselle ihan käteen ja kerroin, että kun 'täältä koulusta pääsee, on tässä kotiläksyn ja lukemisen vuoro'!
Kiitoksin lähdin jatkamaan kotiin mm. kirjoittamisen töitä.