Selvä kuin vesi?

Illalla oli taas paikallisen sosiaalifoorumiverkoston avoin palaveri. On käynnistetty syksyn paikallisfoorumin valmistelu ja tehtiin myös joitain uusia henkilövalintoja. Puheenjohtajana jatkaa tästä syksystä eteenpäin Miira Oksanen Joonas Laineen siirryttyä 'riviaktiiviksi'. Talpoudenhoitaja-asiaan palataan vielä.

Vesi vanhin voitehista!

Vesi on näillä näkymin syksyn sosiaalifoorumin teemana Turussa, 15.11. lauantaipäivänä Työväenopistolla.
Vesi on asia, joka puhuttaa niin paikallisesti kuin globaalisti.
Sen merkitys näkyy niin ympäristöasioissa, taloudessa, ihmisten terveydessä kuin viime kädessä suurena poliittisena asiana.
Miten Coca-Cola-firma imi Intiassa pohjavedet laitoksiinsa, miten USA:ssa yksityistetty vesilaitos nosti veden hinnan niin korkealle, ettei tavallinen ihminen selviydy vesimaksuista...
tai miten Turun Seudun Vesi on rakentamassa huikeaa kangasharjun kautta suodattavaa vesisysteemiä uhaten samalla koko valtaisan pohjavesialuetta - kuulematta kansalaisääntä tai noudattamatta edes EU - direktiiviä, joka ei suvaitse kyseisenkaltaisia hankkeita pohjavesialueilla!

Näihin teemoihin - ja varmaan moneen muuhunkin palataan siis marraskuussa, mutta lokaalin ja globaalin osion väliin rakennetaan myös erillinen ajanjakso, johon eri järjestöt voivat rakentaa tärkeäksi näkemästään aiheesta työpajat ja pienfoorumit.

Näihin asioihin palataan syksyn mittaan, kunhan mm. Malmön sosiaalifoorumi syyskuun puolivälissä on ohi.
Jos olet kiinnostunut asiasta, seuraa tätä blogia syksyn ajan - tai ota yhteyttä!

Jokaista valvontakameraa kohti myös yksi uusi työntekijä kouluun!

Mikä onkaan tilanne maassa, jossa koululaisetkin on pantava kameravalvonnan piiriin?
Takavuosina kovasti kuuli miten isoveli valvoo - entä onko tällainen tilanne nyt mallillaan?
Rikollisuus, väkivalta ja kiusaaminen kouluissa menevät niin pitkälle, että välituntivalvonta tehdään kameroilla!?
(Kuva: TS/ M. Wilskaman)
Opettajat eivät uskalla enää mennä valvomaan välitunteja?
Käy kuten takavuosien opettajan Turussa Puolalan ala-asteella. Kolkattiin hengiltä.
Eivät opettajat jaksa oppitunnin perään mennä poliiseiksi pihalle?
Suuret ja usein levottomat oppilasryhmät imevät energian loppuun, välitunniksi päästävä aikuisten pariin...?

Kalliita säästöjä
Kaiken kukkuraksi kunnissa vaaditaan lisää säästöjä.
On säästettävä opetustoimessa, koulurakennuksissa, opettajien määrässä.
Koululaiset rahdataan matkojen päähän suurkouluihin pienempien, rauhallisten lähikoulujen sijaan.
Ja liian usein tapahtuu koulukuljetusmatkoilla myös peruuttamatonta ja aina kalliimpaa: lähes viikoittain erilaisia liikenneonnettomuuksia, hyväksikäyttöä, ylipitkiä koulupäiviä jotka väsyttävät lopullisesti.

Säästetään, kun pidetään luokkakoot tarpeeksi suurina - ei tarvita opettajia niin montaa.
Säästetään siinä, ettei palkata oppilaanhuoltoon henkilökuntaa, vaan pannaan kamerat pihoille valvomaan...

Missä palaa seuraavaksi?
Väittävät, että kamerat valvovat myös ilkitöitä koulutaloja vastaan.
Niitä tehdään.
Kouluja poltetaan, koulutovereita ja opettajia ammutaan, seiniä sprayataan, piharakenteita rikotaan...mitä vielä?
Mutta mistä tuo ilkivalta kertoo?
Väittävät, että maahan tarvitaan lisää poliiseja järjestystä valvomaan. Niinpä.
Mutta hyvä jos jotain rauhoittuu kameroiden ansiosta.
Entä missä ne reaktiot purkautuvat seuraavaksi, missä palaa seuraavaksi, missä pahoinpidellään seuraava?
Kulman takana, jonne kamerat eivät yllä? Tiloissa, joista kamerat puuttuvat. Rikotaan muualla, poltetaan muita kohteita? Pahaa oloaan koululaiset purkavat -. kuka mistäkin syystä.

El Systema vai kameroita?
Entä ennaltaehkäisy?
Lapsille ja nuorille muuta tekemistä?
Mietinpä El Systema - järjestelmää Venezuelassa, joka on pelastanut satoja tuhansia lapsia kaduilta elämän pariin! tekemään musiikkia. Kuten järjestelmän luoja sanoi: Jos lapsi elää aineellisesti suuressa köyhyydessä, voidaan hänet pelastaa pois kadulta henkisellä rikkaudella, jota musiikki voi tarjota!
Näin Venezuela, köyhä maa pystyy siihen jos haluaa, miksei rikas maa. Eikö kiinnosta?

Tarvitaan myös turvallista koulua, luontevaa koulumatkaa.
Vanhemmille töitä, toimeentuloa ja jaksamista lasten ja nuorten kanssa..
Mielenterveyspalvelut kuntoon kaikille niitä tarvitseville! Lisää perhetyöntekijöitä tukemaan perheitä, jotka vaarassa lusikahtaa ja lapset kärsivät.
Siinäkin rakas kotikaupunkini Turku lyö laimin lapsiperheitä!

Henkilökuntaa vai kameroita?
Mutta selvääkin selvempää on, että niin kauan kuin eriarvoisuus kasvaa, pahoinvointi lisääntyy. Niin kauan kuin pahoinvointi lisääntyy, sitä puretaan väkivallalla ja ilkivallalla, kiusaamisilla ja pahoinpitelyillä Oppia saa ympäristöstä. Aina ei arviokyky riitä kertomaan, mitä teoista seuraa. Kaveri kuolee tai vammautuu loppuiäkseen joko fyysisesti tai henkisesti. Tuhopolttojen laskut on maksettava - tekevätkö sen vanhemmat jos pystyvät, vai lusiiko siitä nuori lopun ikäänsä?

Samalla kun kameroita asennetaan, pitäisi jokaista asennettua kameraa koti perustaa ainakin yksi oppilaanhuoltoryhmän työntekijä jokaiseen kouluun! Jostain on aloitettava. Sitten luokkakoot pienemmiksi ja lähikoulut tavoitteeksi !
- Mitkä muuten ovat sinun ajatuksesi tästä teemasta?

Nyt on jo aika.....

...itse kunkin tehdä vakaa ja vankkumaton päätös lähteä mukaan Helsinkiin Vastavirtafestivaaliin. Ajankohta on kuun viimeinen viikonloppu ja paikka hensligissa Vanhalla ylioppilastalolla. Tuiki tarkka ohjelma, erittäin mielenkiintoinen sellainen kaiken lisäksi löytyy mm. SKP:n kotisivuilta.

Monia osuuksia voisi tässä yhteydessä esitellä, mutta NYT teen sen varsinkin eilisen naisverkostomme päätökseen liittyen koskien verkostomme osuutta.
Juhlasalissa on teemalla "Työväen tyttäret railakkapäät" vuosikymmenten varrelta uutta ja tuttua asiaa. Kirjailija Marja-Leena Mikkola puhuu aiheesta "Hertta on valttia" Hertta Kuusisesta, yhdestä maamme merkittävimmistä naispolitiikoista - vääjäämättä.
Tutkija Päivi Uljas selvittää mitä tapahtui, "Kun Suomi punastui".
Nämä aiheet vievät erityisesti naisten mutta koko työväenliikkeen käymään kamppailuun tasa-arvosta, oikeuksista, sosiaaliturvan kehittymisestä.

Menneistä vuosikymmenistä tullaan tähän päivään ja sen haasteisiin - mm.mitä kätkee ja piilottaa Sata-komitea niin naisilta kuin miehiltä? Aihetta klaaraa Emmi Tuomi.
"Mitä on tehtävä?" - kuten klassinen kysymys kuuluu. (Lenin)
Tai että "Jottan tarttis tehrä" kuten eräs turkulainen valtiomies on sanonut.

Kun ottaa huomioon lukuisat kansainväliset ja muut aiheet koko viikonloppuna ensi vuoden hiihtokeleistä Nokian Bochumiin ja Kemijärvi - liikkeeseen, on syytä tulla läheltä ja kaukaa paikalle!

Käy ihmeessä ja tutkaile koko seminaariohjelma - ja kannattaa jäädä myös upeaan juhlaan sunnuntaina alkaen klo 15.00. Silloin alkaa SKP:n 90 - vuotisjuhla kaikella arvokkuudellaan!
Ja taiteilijakaarti on mittava ja kattava!
Kuuluisa ja taitava - vieraista ja Sinusta puhumattakaan!

Tavataan!

reilusti viikko

....vierähti keski - Euroopasta tulleiden sukulaisten majoituksessa, opastuksessa, ruokkimisessa, tulkkauksessa ja ennen muuta lasten kanssa leikkimisessä. keskimäärin kymmenen ihmistä kerralla, viimeisenä päivänä eli eilen illalla kaikkiaan parikymmentä, joista puolet alle 8-vuotiaita, yksi 11 ja loput vähän varttuneempia...Vipinää riitti aamusta iltaan...yötä myöden.

Etukäteen oli hankintoja, organisointeja, tavaroitten kuljetuksia, majoituksen järjestelyjä eli lakanoita, tyynyliinoja ja muuta paikoilleen .... kaikenlaisten tarvikkeiden kuljettelua 40 kilometrin päähän. Siellä oli toki mukavaa, saunominen ja uiminen kylmässä Itämeressä kuten sanonta kuului, ne olivat jotain.
Ainakin lapsille.
Ja juttua riitti. Varsinkin veljeksillä, jotka harvoin näkevät.
Oli mukava jutella myös Lianen ja Nicolen kanssa. kesäkuusta on kulunut jo viikkoja.
Heino ja Thomas touhusivat lasten kanssa, tai Thomas luki aina yömyöhään valvoen Turun hyllystäni löytämiään kirjoja, erityisesti kaksi Saksan työväenliikkeen historiaa.
- Kertoi muuten uusien asioiden auenneen vasta nyt, mm. paljon perusteellisemmin aiheista Rosa Luxenburg ja Karl Liebknecht kuin ennen konsanaan. Oli tyytyväinen siitä.
- Ihmettelipä. miksi hyllyssäni näitä kirjoja on. No, siinäpä se. Terveiset vinkistä Sekkelle vuoksien takaa.

Tänään oli lähtöhetki. Klo 6.30 lähtivät Turkua kohti ja satamaan. Joonas toki olisi jäänyt vuodeksi meillekin, täällä kun on jo monta kaveriakin valmiina. Joonas täytti heinäkuussa 5 vuotta. Pikkupojat Joonas, Johannes, Onni ja Matias halasivat eilen illalla ihan kovasti kun tajusivat, että on lähtö edessä. Näki selvästi, miten lapsilla tunteet tulöevat jo vahvasti esiin. Samalla kertaa hauskaa ja ikävää. Ja miten Matilda 5 v. ihaili koko illan
Juliaa, 11 v. Silmiinpistävästi melkein henkeä haukkoen.

Mutta kaikki loppuu aikanaan. Maanantaina menevät töihin monet: Nicole paikalliseen sairaalaan takaisin sis.osastolle oh:n hommiinsa, Heino taas laajalle alueelle Berliiniä myöten ölypoltinhommiin, Thomas kuormurin rattiin autobahneille, Anja täällä sosiaalitoimeen...ja alkaapa Juliallakin koulu jo ensi torstaina 20.8.

Me loput, - Gotthard, Friedhold, Liane, Paulo ja bloginpitäjä - jatkamme näitä muita hommia, joista ei makseta pientäkään palkkaa. Vain murusia eläkkeinä.
************************
Nyt alkaa taas arki, vaikka huomenna sunnuntaina se merkitseekin matkaa Helsinkiin. Siellä pidämme Demokraattisen naisverkoston hallituksen kokousta, esillä mm. Vastavirta-festivaali ja sen ohjelmassa erityisesti seminaari Työväen tyttäret railakkapäät. Tietysti huomenna katsastamme myös naisten vaalityötilannetta.
Lähtee viestejä piireihinkin aiheesta. Mutta siitä sitten tarkemmin.

6.8.2008

Päivään liittyi kolmenlaisia asioita.

1)
Tervetuloa, Lilja, ehdokkaaksi !

Menin Turun Työväen eläkeläisten keskiviikkotapaamiseen, ja yllätyin iloisesti.
Vappu oli paikalla. Tapasin siis heti ensi silmäyksellä yhden niistä eläkeläisrouvista, jotka istuivat viime viikolla Martinmäen pienoisparlamenttia, kaupungin vuokralaistalojen pihamaalla. Pirkolla, joka siellä oli ennestään tuttuni, oli kuntoutus, joten ei päässyt tulemaan. Kolmas ei vaan jaksa liikkua enää niin pitkälle.

Vappu istuikin sattumalta pöydässä, jossa olivat ennestään Sanelma ja Lilja, molemmat myös täältä Aurajokisuun seudulta, miltei näköetäisyydeltä joesta. Totesin, että siinäpä meitä Jokisuun ladyj, kaikki n. 200 m päässä jokirannasta - oli koko pöydällinen. Juttu meni tuota pikaa kaupungin asuntopolitiikkaan, sillä Lilja asuu Ruusukorttelissa, joka myös on kaupungin myyntilistalla! Siis vanhusten palvelutalo!

Paljon kiinnostavaa asiaa ja juttua virisi.
Kaiken lopputuloksena Lilja päätti lähteä Ruusukorttelin asukastoimikunnan aktiivina ja muutoinkin talossa hyvin tunnettuna asukkaana, monessa talon toimessa mukana olevana, ehdokkaaksi kuntavaaleihin. Kuten takavuosianollut useinkin. Mutta tarttui taas härkää sarvista!
Tärkeä ja erinomainen ratkaisu, sillä myös Ruusukorttelin asukkaiden tulevaisuus on vaakalaudalla, ja asumiskustannukset ovat jo nykyisellään varsin korkeat - ilman tietysti mitään palveluja!
Asiantuntija saatiin ehdolle!

2)

Sittari-kahvit, Kirsi ja Liisa!
T-Talolta riensin kahvitreffeille entisen työtoverin kanssa. Ilmenipä vasta muutama viikko sitten labrassa käydessäni, että meillä on paljon yhteisiä tuttuja ja yhteistä menneisyyttä.
Sitä aloimme nyt siis kelata kahvin voimalla!.
Kirsi on poliittisesti tietoinen ihminen, jolla on mielipiteitä, taitoa ilmaista itsensä ja temperamenttiakin löytyy.
Vaan eipäs koskaan vielä työssä ollessani avannut suutaan, mutta nyt kun poikkean talossa kuntalaisena, alkoi kertoa. Paljonkin.
Ja kun vein työpaikalle lehtiä (Vastavoimaa) luettavaksi, on työpisteessä paljonkin puhuttu asiaa...
Nyt siis kaiken tuloksena istuimme CM:n kahviossa, tutun työpäivän päätteeksi (Kaupunginsairaalan nurkalla)
30 sentin kahvikupposella.

Tuota pikaa siellä koputti olkapäähäni joku - joka oli myös entinen työtoverini - näin entisiä potilaitani ja työterveysasiakkaitani nimitin, koska meillä oli yhteinen palkanmaksaja.
Liisakin kertoi olleensa jo pari vuotta pois työelämästä kuten minäkin.
Oli jo aikakin - ja muutenkin täysin ansaittu ratkaisu hänen kohdallaan! - kun asiasta kertoi.

Vaihdoimme osoitteet ja puhenlintiedot, ja päätettiin pitää yhteyttä. Liisaa kun kiinnostavat myös maailma ja politiikka. Oli aikanaan Rauhan kanssa samassa työpaikassa, ja Rauhan mukana meillä naisten palaverissakin jonkin kerran.
Erinomaisia tällaiset eläkepäivät!

3)
HIROSHIMA - TILAISUUS
- oli eilen illalla perinteisesti jokirannassa. On kulunut 63 vuotta hirvittävästä pommien pudottamisesta, ensin Hiroshimaan, ja Nagasakiin kolmen päivän kuluttua.

Amerikkalais-japanilainen tervehdys!
Eilen illalla sattui erinomaisesti tilaisuuden alkupuolella.
Huomasin, että noin metrin päässä minusta seisoi ja kuunteli musiikkia ilmiselvästi nuori japanilaisnainen.
Päätin kysyä asiaa, ja hän kertoikin olevansa Japanista. Suomea puhui muutamia sanoja, englantia vähän enemmän. Samalla hetkellä nousi viereiseltä penkiltä lähes ikäiseni nainen, joka kertoi tulevansa USA:sta.
Hän puhui suomea. Hän oivalsi heti ajatukseni, kun totesin, että nythän on paikalla sekä japanilainen että amerikkalainen. Hetken ajatuksia vaihdettuamme sovimme, että he ovat valmiit esittämään tilaisuudelle tervehdyksen. Ja näin myös tapahtui.

Tervehdyksen aloitti New Yorkista tullut nainen, joka kertoi suomea hauskasti artikuloiden, että
"olemme tällaisia hieman ujoja ja arkoja naisia, mutta haluamme kertoa tervehdyksemme tälle tilaisuudelle."
Ja hän itse osaltaan kertoi ihailevansa, että täällä vuodesta toiseen on jokirannassa on tilaisuus, jossa tuodaan rauhan asia esille. Se on tänään erittäin tärkeä asia.

Nuori japanilaisnainen puhui englanniksi.
Hän esitteli itsensä ja kertoi olevansa hyvin kiitollinen siitä, että täällä muistetaan Hiroshiman ja Nagasakin kohtalo. Hän kannusti muistamaan niitä jatkossakin, ja puhumaan sen puolesta, ettei ydinaseita enää koskaan käytetä. Hän kiitti tilaisuuden järjestäjiä ja piti erinomaisena asiana voida osallistua tähän tilaisuuteen.

Amerikkalaisnaisen kanssa haimme tilaisuuden jälkeen kahvipaikkaa, mutta sellaista ei enää puoli kymmeneltä löytynyt. Päädyimme lasilliseen vettä, istuimme torinkulmabaarissa tovin ja vaihdoimme ajatuksia. Hän on juuriltaan suomalainen, vanhempien juuret ovat saaristosta. Hän kertoi isän puhuneen Oili Suomesta, ja muistaa, miten Lempi Nederström Turusta vieraili heillä. Lempi oli edesmenneen kansanedustaja Judit Lundenin sisar.
Esittelin rannassa Laineen Enskalle naisen, mutta Enska ei muistanut naisen omaisia. Kuitenkin selvästi yhteisiä polkuja ovat hänen esivanhempansa täällä Turun seudulla meidän järjestöväkemme kanssa kulkeneet, ja isä oli toiminut siellä NY:ssa myös paikallisessa puolueessa.

Huomionarvoista on, että tämä nainen NY:sta oli jo kolmatta kertaa peräkkäin tässä Turun Hiroshima - tilaisuudessamme!
Hän on käynyt joka kesä tähän aikaan vanhempiensa kotiseudulla, ja suomen kieli sen kun kohenee. Nyt on takana jo kolmas viikko, sunnuntaina alkaa kotimatka. Torstaina on vielä matka Hesaan serkun luo, - näin se toimii. Vanhempien Suomen asunto Turun Multavierussa - kivenheitto torilta - on edelleen tallella, vaikka isä onkin syntynyt USA:ssa kuten hänkin! Mutta eläkepäiviä on eletty myös Suomessa!

' Kahvitaukomme' lopuksi vaihdoimme e-mail-osoitteet ja sovimme, että pidämme toisiamme ajan tasalla ja kirjoittelemme. Puhuimme jo alkuun USA:n presidenttivaalista ja paljosta muusta, mutta aiheisiin palaan myöhemmin.

Näin laajeni Hiroshima-ilta, ja kaiken kukkuraksi sain tutustua todella mielenkiintoiseen ihmiseen, opettajaan taideteollisessa koulussa, erikoisalanaan kudonta, jolla alalla toimii assistenttina.
Hyvää kotimatkaa Kaaren! Ja kuten sovittiin, ensi elokuussa tavataan taas Hiroshima-tilaisuudessa! Traditio!

**************************

Erityisesti kiitokset ja kunniamaininta taas Ollille ja Sirpalle upeista musiikkiesityksistä, lauluista, joissa on viesti ja ajateltavaa!

Pienoisparlamentti löytyi Martinmäessä!

Eilen lauantaina ollessani jakamassa täällä asuinalueellani Vastavoimaa, näin TVT-talojen pihalla olevalla kesäterassilla auringonpaahteelta suojassa istumassa kolme eläkeläisrouvaa. Itselläni oli jo kierroksen siinä vaiheessa tullut melkoinen hiki pintaan. Aurinko kun paahtoi täydeltä terältä, ja aikaisemmin päivällä olin mukana torikeikalla neljän tunnin ajan.

Nyt siis päätin mennä joukkoon istahtamaan ja huilaamaan.. 'Saako näin mustilla hanskoilla tulla' kysyin ja näytin pumpulihanskoja, joita käytän kun painomuste likaa kourani muuten mustiksi. Naiset nauroivat, että pääasia että on hienot hanskat, niin sopii seuraan.

No, siinäpä turisimme tovin aikaa. Olipa monia yhteisiä tuttuja noissa taloissa vuosien varrelta - suuri osa jo vanhuksia, osa jo vuosia sitten kuolleitakin. Totesimme, että Turku on pieni.
Mutta vaikka piha on viihtyisä ja kaikki tuntuu mukavalta, kertovat naiset paljon muutakin..
Taloyhtiössä ei asukastoiminta toimi kunnolla. Vanhat eivät jaksa ja nuoret ovat tiuhaan muuttavaa väkeä. 'Talonmieskään ei niin kovin tykkää siitä' - oli yksi kommentti.
Ongelmia tässäkin TVT-talojen yhtiössä on: Kun nostettiin vuokraa jonkin korjauksen vuoksi, nousi se asuntokohtaisesti, ei neliöiden mukaan. Siis pienessä asunnossa vanhus maksaa yhtä paljon kuin suuressa asunnossa asuva. Yksi ongelma on jo vuosia pyydetty ilmastoinnin korjaus. ' Katsotaan nyt...' on isännöitsija jahkaillut. Eikä mitään tapahdu.

Loppujen lopuksi totesimme koko tässä pikkuparlamentissa - joka kasvoikin siinä istuessamme, että järjestämme kerhohuoneeseen asukastilaisuuden, jonne tulee mukaan TVT-talojen hallituksessa asukkaiden edustajana istuva Matti Toukoniemi.
- Matille asukkaiden viestiä ongelmista talossa, tärkeää asiaa, ja toisinpäin mahdollista uutta tietoa.
Onhan nyt myös uhkana, että kun kaupunki on myynyt Lehtolaakson talot, on jonossa seuraavaksi nämä TVT-talojen myymiset. (Turun Vuokra-Talot)
Siinä vanhukset ihmettelivätkin, mihin joudutaan. ' Vanhainkoteja ei rakenneta, sairaalakunnossa ei olla - mennäänkö suoraan hautuumaalle?' - tokaisi taannoisesta ohitusleikkauksesta toipuva eläkeläinen.

Päätimme jatkaa näitä pienoisparlamentteja - kuten he ovat istumisensa nimenneet - yhdessä myöhemminkin.
He kuulemma tapaavat istua päivittäin pihalla, jos vain ilma sallii. Ja mikä parasta, kyse oli joukosta eläkeläisiä, jotka tiesivät tarkkaan mitä maailmassa ja Turussa tapahtuu, mikä arkea nyt uhkaa ja mitä on edessä mm. asiakasmaksujen korotuksen myötä...
Ja kun piha on lähikauppani vieressä, toimii ajatus poikkeamisesta pihaan hyvin!
Varmaan tapaan nämä eläkeläiset kesän aikana vielä useamminkin! Oikein luonnikasta ja aikaansa seuraavaa juttuseuraa!

Oletko sinä löytänyt näin mukavaa seuraa koskaan?

Kesävisiitillä Annen ja perheen luona

Takavuosina teimme Maijan kanssa mielenkiintoisen projektin. Haimme vastausta siihen, miten kinestetiikassa ja muissakin rentoutustekniikoissa käytettäviä rajauksen ja hahmottamisen keinoja voisi käyttää Annen kuntoutuksen hyväksi.

Tulokset näkyivät viikkojen ja kuukausien kuluessa selvästi. Annen ryhti oikeni, tasapaino parani ja kaikkiaan sen seurauksena Annen arki sai helpotusta. Kävely korjaantui ja liikunta lisääntyi. Ja vanhemmille tuli uutta kokemusta, miten auttaa tytärtä.

Kyseisten vuosien aikana ystävystyimme Annen kanssa. Olen oppinut ymmärtämään pikkuisen myös viittomia joita Anne käyttää. Ja halaukset ovat joka kerta kunnolliset kun tavataan.
Viime vuosina ovat tapaamisemme näissä merkeissä harventuneet, sillä taito on jo kotona äidillä käytössä.
Mutta kesän mittaan on Anne jälleen tivannut äidiltä, koska Kaija tulee käymään.

Niinpä saimme ihan varta vasten kyläkutsun. Tänään tapasimmekin ensin kahvipöydän ääressä. Lähdimme oopan kanssa päivällä Annen luo, joka kotonaan äidin ja isän kanssa jo odotti tuloamme. Alussa kerrattin kaikki Annen kuulumiset, jotka ovat aina kaikkein tärkeimmät. Tuota pikaa kului kolmatta tuntia. Toki juteltiin Arvon kanssa asiaa jos toista ilmalämpöpumpuista alkaen aina maailman vesikriisiin asti.

Anne odotteli sen aikaa malttamattomana - olinhan luvannut, että ennen kuin lähdemme pois, kertaamme yhdessä takavuosien rentoutustekniikan. Kaikkein parasta oli kuitenkin, että jo viiden ensimmäisen minuutin jakson seurauksena Anne nukahti jo hyvin unentorkkuihin, joita jatkui vartin verran. Kyllä toimi edelleen vähintäin rentoutuminen - toki äiti totesi, ettei noin helpolla onnistu aivan uneen asti Annea saamaan. Ehkä tasainen hiljainen puheensorina taustalla ja koko tilanne oli Annelle niin mielihyvää tuottava hetki, että se salli vaipua onnellisena päivätorkuille tuota pikaa.

Parempaa palautetta ei voi saada kuin tämä, varsinkaan ihmiseltä, jonka kanssa ei yhteistä kommunikointia ei kovin laajasti pysty harjoittamaan. Mutta tuntui hyvältä, että aikanaan opittu keino toimii Annen kanssa edelleen.
Moniko vammainen voisi hyötyä yksinkertaisista avuista kotona, jos vaan on omainen, joka jaksaa paneutua asiaan. Siitä kaikki kunnia - vanhempien toimintaa jo vuosikymmenten ajan tyttären hyväksi. Varsinkin viime vuosina, kaikkiaan jo yli 10 vuoden ajan, Maija on toteuttanut Annen kanssa joka ilta tämän rentoutushetken rajaamis- ja hahmotustekniikkaa hyödyntäen. Niiden toteuttamisesta pitää varmasti Anne huolen.
Vain lauantain saunaillan saa äiti vapaaksi tästä.

Ja kaikesta tästä nousee aiheellinen kysymys.
Miten yhteiskunta korvaakaan surkeasti omaishoitajien osuuden tässä tärkeässä työssä.
Ei ole määrärahoja varattu esim. Turussa läheskään tarpeeksi - kyse kun on kunnan mahdollisuudesta määrittää se. On tarkkaa syyniä ja kontrollia, rajaus varsin tiukkaa. Varsin suuret summat rahaa jää kunnalle säästöön, kun omaiset jaksavat hoitaa kotona apua, hoitoa ja hoivaa ympäri vuorokauden tarvitsevan perheenjäsenen. Sitä ei ole vielä lainkaan arvostettu riittävästi.

Vai mitä mieltä sinä olet ?